Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net
Project by Riikka Talonpoika and Tapio Riikonen
Kirj.
1919.
Invocatio
Ursus Finlandicus
Confessio cordis
Arte & Marte
Ultima Thule
Luna mendax
Carmen rusticum
Ad Manes
Nil nisi Mors
Chorus mysticus
Vox intima
Carmen boreale
De profundis
Consolatio
Rime
Serenata
Ballata
Barcarola
Notturno
Rondo
Capriccio
Canzone
Sonetto
Pastorale
Alba
Letra
Catena
Angelus
Taas karjuu Kaos ikivanha. Kauhutitaanit valtaa, yltyy alku-yö,syvyydet kuohuu, korkeudess' on pauhu,Prometheun taas maksaa kotka syö,maanpiirin saartaa luomismyrskyn sauhu;nyt pient' on ihminen ja ihmistyö,mut sentään sydämissä kansain, maidenkuin ennen kukkii ahot autuaiden.
Kuin muinen siellä kuolottuuden kaipuukäy rinnan kanssa hetken hurmion,ja valtakunnat nousee, toiset vaipuu,mut taide seisoo, voittaa Tartaron,se taide, joka taivaan tulkiks taipuuja valtain korkeampain viesti on,mi suulla suurempien, haastain, uuttaluo joka hetki hetken ikuisuutta.
Kas, kirkkahat kuin aikain aamunkoissatotuuden pylväät pyhät heijastau,ja tuoreina kuin Tauriin ruusut, noissaikuiset kauneus-innot seijastau,kuin muinen, taiteen esikartanoissajalouden juhlaan kansat kaunistau:miss' ihmissilmä lempeydestä kastuu,Iphigeneia alttarille astuu.
Ja niinkuin ennen aikaan Atreun lasten,Oresteen huuto tunkee taivaisiin,lyö raivottaret Spartan valtiastenkuin muinen ihmisheimon herkimpiin,soi laulut kirottuin, ei autuasten,kuin päätään puistais Tantalos taas niin,ett' yöstä kuiluin kuuluu ääni kummakuin ihmisyyden syiden tunto tumma.
Ja niinkuin ennen ihmisrintaa raastaaraakuuden valta, vaikka voimaton,kun hälle heleämmät henget haastaa,soi kielet kaunihimman kantelon,hän suurtuu, kasvaa keskell' yötä, saastaa,hän tulee ylvään itsetuntohon:barbaari pelkää, koska järkkyy Kaos,ei Agamemnon eikä Menelaos.
Siks soios soitto armahampain aikain,uponnut kello ihmis-unelmain,sydänten syvyyksistä ilmi kaikainihanteet hengen, runon ruhtinain;ei sinis kuollut mahti taiteen taikain,ei kunto maasta kuolemattomain,kuin kautta taivaan vauhtiansa virmaaPhoibos Apollon tuliorhit kirmaa.
Helise lyyra, helkä harppu parhaan,mit ihmisheimo tietää päällä maan,min tutki, tuomitsi tai iski harhaan,se täällä toisin vaaoin tuomitaan;opasta kaikki siihen onnen tarhaan,miss' ihmiskuntaan kukin kuulutaan,ja missä vaalii mieli miehen, naisenvapautta kauneuden kansalaisen.
Miks katsot tähtiä vain öisen taivaan?Pian aamu koittaa, tähdet kalpenee.Oot astunut nyt Suomen karhun laivaan—miks, Catharina, rintas huokaisee?Kadutko, että vaivuit iloon, vaivaansa miehen, jota murhe murtelee,mut joka hymyy, laulut liedot laulain,kun on hän orja onnen, lemmen paulain.
Tuo luuttu tänne, hovipoika! Maljamyös käteen, että virsi viriää!Kuin sinkoo kipinöitä sepon palja,niin neron välkkehiä neste tää.Kaikk' karkeloimaan! Soikoon nauru, nalja!Meill' eessä viittoo elon määränpää,ja tuolla tietkööt porvaritkin Turun:nyt saapuu riemun saatto eikä surun.
...