Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1921
Sakari Topeliuksen talviteloilta
Taru Sakari Topeliuksesta
Lönnrotin kuva
Eräs epäsiveyden ja epäuskon apostoli
»Suuri vainaja»
Bergbomien jäähyväisjuhla
Muutamia muistelmia Minna Canthista
Vaihduksissa
Käynti K.G. von Essenin luona
Professori F. Perander-vainaja
Kolme kirjettä Björnsonista
Henrik Ibsen ja me suomalaiset
Paavi Leo XIII
Matkalta Pariisiin v. 1889
Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889
Monsieur Henri ja hänen sanomalehtensä
Huutamassa Boulangerin hyväksi
Ranskan edustajakamarissa
Sasu Punanen Pariisin saunassa
Polkupyörällä Pariisissa
Vaikutelmia Venäjältä
Vaikutelmia käynnistä Koivuniemessä.
Monet ovat ne, jotka ovat Topeliuksen Koivuniemessä käyneet ja näistäkäynneistään kertoneet. Sallittakoon kuitenkin vielä minunkin kertoavaikutelmiani vanhan runoilijan talvimajasta. Sillä harvoin saamme enäänähdä keskuudessamme hänet itsensä, tuon ainoan elossa olevan edustajankirjallisen suuruutemme ajoilta. Ainoastaan silloin tällöin hän onviime aikoina pikimmältään pistäytynyt Helsingissä, jonne hän kuitenkinsäännöllisesti ilmaantuu, silloinkun Taiteilijaseura viettäävuosijuhlaansa, Eläinsuojelusyhdistys pitää vuosikokoustaan jatyttökoulut Lucian päivänä kokoontuvat joulukuusen ympärille.Sillävälin elää Sakari Topelius vanhain päiväinsä lepolassa,syrjäisessä, kauniissa Koivuniemessään, Hiljaisena, vaatimattomana jamiltei vienona on hän elämänsä suuren ja monipuolisen työn suorittanut.Ja vielä hiljaisemmaksi on hän nyt loppuelämänsä järjestänyt.Sopusointuista ja tasaista on hänen vaikutuksensa ollut isänmaanpalveluksessa. Jos mahdollista sitäkin sopusointuisempina kuluvat hänenpäivänsä siellä tyynen merenlahden rannalla, josta vain silloin tällöinenää tuulahtavat hänen sanansa ja kauniit ajatuksensa sovinnollisenasuven henkäyksenä lauhduttamaan päivän taisteluista kiihoittuneitamieliä.
Minusta on meidän velvollisuutemme hakea hänet sieltä tuon tuostakinkäsiimme. Sillä välistä tuntuu siltä kuin ei nuori, parhaissavoimissaan oleva sukupolvi häntä tarpeeksi usein muistaisi.
Ja kuitenkaan ei hänen merkityksensä ja hänen persoonansamieleenjohtaminen ole koskaan ollut enemmän paikallaan kuin juuri tähänaikaan. Sillä ne ajat, jolloin hän teki työtä julkisen sananpalvelijana, olivat monessa kohden samanlaiset kuin ne, jotka tätänykyä ovat olemassa ja tulemassa. Samoja vaikeuksia vastaan sai hänkintaistella ja välttää kompastumista samoihin kiviin, joita kuormittainajetaan nykyistenkin miesten tielle. Samaa henkeä ahdistavaa ilmaa saihänkin hengittää ja yhtä hämärältä näytti tulevaisuuden näköpiiri.Vapaan sanan pauloja oli viritetty silloin, niinkuin nytkin, jokaoksalle ja vähäinenkin varomaton liike voi saattaa kaulan kurenauhaan.Suomenkansan itsetajuntaan herättäminen oli siihen aikaan yhtähankalata tehtävää kuin nyt on tuon tajunnan vireillä pitäminen.
Mutta hän kirjoitti kuitenkin, kirjoitti, innostutti ja herätti, s.o.osasi tehdä juuri sitä, mitä hänen asemassaan vaadittiin. Sen, mitä eisaanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi hän runomitalla. Kun kuvatonpuhe oli kielletty, puhui hän vertauskuvin, jotka olivat kylläkirkkaita ja selviä kangastuksia sekä hänen että hänen kansansaajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niinylhäällä, ettei nii