Kirj..
F. E. Sillanpää
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1925.
Töllinmäki.
Talvista taivalta.
Lelu.
Päiväkirjan lehti.
Taistelu elämisestä eli Viimeinen lihamatka.
Huhtikuinen tanssiyö.
Talon tytär.
Viimeinen näytös.
Taavetti Pietilän omaisuus.
Nestori.
Pakinoita:
Vanha leikkele.
Muuan lähimmäiseni.
Leikkuumuistoja.
Käräjät.
Piiat ja rengit.
Joulu.
Lukusijat.
Värsy saunan ylistysvirteen.
Pääsiäisaamu.
Pirtti.
Ensi lumen alakuloisuus.
Sillanpään töllin Kierikkalan myllykolusta, sen, jossa synnyin jaonnellisimmat vuoteni kasvoin, minun vanhempani myivät niihin aikoihin,kun minä rupesin käymään Tampereella lyseota. Siten heidän tarinansasiellä päättyi samaan aikaan kuin minun varsinainen lapsuuteni.
Kymmenen vuoden vanhana minä aloin määräävästi vaikuttaa heidänvaiheisiinsa ja kohtaloonsa. Samoihin aikoihin he olivat ruvenneetpitämään pientä kauppaa pirttinsä nurkassa: sokeria, kahvia, tupakkaa,jauhoja ja kankaita. Kun minä jouduin kansakouluun etäiseen Haukijärvenkylään, seurasivat isä ja äiti pian perässä ja aloittivat siellä kaupanpidon. Kaiken varalta isäni kumminkin säilytti Sillanpään hallussaan jaolla huhki siellä yksinään usein pitkiä aikoja tehden asumuksen töitäja rakennellen uutta pirttiä, joka sitten valmiiksi hakattuna tuotiinHaukijärvelle. Silloin vasta hän myi Sillanpään…
Haukijärven uutiskansakoulu oli vuokrattuna Suojan talon suuressa,hiukan horjahtaneessa pirtissä. Talossa oli muuten suuri määrä kaikennäköistä rakennusröppöstä ja jossakin niiden seassa oli myös pienikamari, jossa me kolmisin asuimme, keitimme ja kaupitsimme. Kuntalo sitten tarvitsi tämän kamarin, muutimme saunakamariin, jokaoli vieläkin pienempi. Pian sitten kumminkin päästiin uuteen omaanrakennukseen kauniiseen mäen lappeeseen ja saatiin ruveta sen ympärilleistuttelemaan monivuotisia kukkia ja koristepensaita, jotka siellävielä nytkin kahdenkymmenen vuoden kuluttua vehmaina rehoittavat. Seoli haukijärveläistä elämää. Kesäisen kasviston tavaton lajirunsauson sieltä pysyvin muistoni. Myös istuin kallioisella istuimellariippakoivun alla ja tein runoa ensimmäiselle armaalleni, josta eimitään tullut… Minun ollessani kahdeksannella luokalla vanhempanivihdoin myivät sikäläisen asuntonsa ja ostivat pienen mökin täältäpäin, tuosta Kemijärven töllimäestä. Se mökki oli sittemmin minunelämässäni varsin tärkeitten vaiheitten keskuksena ja kiintopisteenä.Siellä olen ajatellut ratkaisevimmat ajatukseni, siellä olen raskaassasisäisessä taistelussa lysähtänyt syvimpään epätoivoon ja siellä ovatensimmäiset voiton riemut mieltäni avartaneet.
Tuossa mökissä ei juuri muuta ollut kuin välttämättömät neljä seinäävanhempieni siihen tullessa. Ei ollut edes oikeata pihamaata; talonkarja hamuili nurkissa ja jätti jälkiään kynnysalle. Nuo samatneljä seinää siellä vieläkin ovat entistä. Kaikki muu: muurit,pirtinperäkamari, porstua konttuureineen, sauna, kaivo, kellari,sähkövalo, omenapuut, marjapensaat, rehevät koristekasvit — kaikki seon isävainaani ja äitini hankkimaa. Minun hankkimaani on ainoastaan sekuusama, joka kasvaa pirtin takana ison kiven kupeessa. Nyppäsin senkerran korttelin mittaisena paljaasta mäestä, palatessani Hirvelästätietyiltä asioilta. Se unohtui minulta siihen kiven juureen senparemmin istuttamatta, mutta on itsekseen juurtunut ja kasvanut jomiehen mittaiseksi. Oli otettu hyvällä onnella…