VELJESTEN KESKEN

Yksinäytöksinen huvinäytelmä

Kirj.

PAUL HEYSE

Suomennos saksalaisesta alkuteoksesta "Unter Brüder"

Kuopiossa,U. W. Telén & C:o,1897.

HENKILÖT:

Kaarlo, matematiikan professori.Emanuel, pastori | hänen veljensä.Bruno, tohtori luonnontutkija |Klaara, hänen sisarensa.Toini, heidän serkkunsa.Edvard Winzer, arkkitehti ja valtiorakennusten tarkastaja.

Paikka: joku suurempi kaupunki. Aika: nykyinen.

Somasti sisustettu huone. Molemmin puolin ja keskellä ovet, etualallavasemmalla (katsojista) ikkuna, sen edessä pieni ompelupöytä, oikeallaetualalla sohva, sen edessä ympyräinen pöytä tuolineen. Keskellähuonetta, taka-alalla katettu pöytä — viittä henkeä varten — senkeskellä on kukkavihko vesimaljassa.

1:nen kohtaus.

Klaara (tulee oikealta, hyräellen itsekseen, menee ruokapöydän luo,tarkastelee sitä hetkisen, sitte peiliovelle, jonka avaa, huutaa).Toini! — Serkku — nypykkä!

Toini (ulkoa). Minuako huudat, Klaara?

Klaara. Jos nyt voisit hetkiseksi hellitä talouspuuhistasi.

Toini (näkyy ovessa, edessä suuri kyökkiliina, puukapustakädessä). Etkö voisi kyökissä sanoa sanottavaasi? Minä olen juurivalmistamassa — —

Klaara. En pienoiseni. Vanha Leena ei saa vielä kuulla salaisuuttanija sinun herkullinen omenakakkusi joutuu kyllä aikanaan valmiiksi. Tuletänne vaan lapsukainen, heitä hetkiseksi kyökkivaltikkasi ja istu tähänviereeni. (Ottaa häneltä kapustan ja vie hänet sohvalle.)

Toini. Mitä sinulla on mielessä — sinä hymyilet niin kummallisesti.

Klaara (istuu hänen viereensä). Vastaapas vaan yhteen pieneenkysymykseen, mutta vastaakin rehellisesti: tekisikö sinun mielesinaimisiin?

Toini (tahtoo nousta, Klaara pidättää häntä). No, mutta Klaara,tuollaisia sinä kyselet juurikuin minulla on kädet täynnä puuhia —meidän ensimmäiset päivällisemme — tulevathan molemmat veljesi vartavasten tänne päivälliselle —

Klaara (lyö häntä keveästi kapustalla). Voi sinua pikku tekopyhä!Niin — kun sinä puuhaisit Brunon tai Emanuelin takia? Ei, Kaarlosattui kerran kehumaan omenaleivostasi — siinä se solmu on — vähätsinä vierastemme kiitoksista.

Toini (vähän harmistuneena). No, tuskinpa minä heitä edes tunnenkaan.Olinhan minä melkein lapsi, kun veljesi kävivät kaikki yhdessä meillätätini luona. Kaarlo serkku taas —

Klaara. Niin, hänet sinä tunnet perin pohjin, samoin kaikki hänensuuret ja pienet mielitekonsa matematiikista herkkuruokiin asti. Ja kunsinä pidät hänen vikojaankin arvokkaina avuina, on oikeammintarpeetonta kysyä: etkö tahtoisi ottaa mieheksesi rakasta serkkuasi,minun veljeäni?

Toini (nousee). Ei, nyt minä jo tosiaan suutun sinun sopimattomaanpilkkaasi. (Aikoo pois.)

Klaara (nousee tyynenä). Minä en ollenkaan pilkkaa, sillä vaikka sinätosin olet puolivuotta minua nuorempi, on sinun naittamisesi tärkeinhuolittava. Sillä vielä ennen päivällistä on meidän ratkaistava paripainavaa asiaa.

Toini (kiihtyvällä liikutuksella). Mutta sehän on mahdotonta! Sinävaan ivaat minua. Nyt olet ilkeä Klaara, oh — sitä en olisi sinustaluullut! (On itkemäisillään. Kääntyy pois.)

Kla