Produced by Tapio Riikonen
Sadullinen komedia viidessä näytöksessä
Schillerin Turandot'ista mukaillut
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1861.
Karangur, Delhin Keisari.
Selima, sen tytär.
Adelina, | tämän orjia
Kirina, |
Purdovar, pakolainen ruhtinas.
Olkinor, sen isä.
Aslak, hänen entinen palvelia ja Purdovar'in ystävä.
Margiana, hänen vaimonsa.
Rantala, Keisarin neuvon-antaja.
Taimur, Samarkand'in kuninkaan ystävä.
Rimpi, vartia-väen päällikkö.
Pampu, kuohittujen orjain päällikkö.
Keisarin tohtorit.
Seliman orjia.
Braman pappia.
Ensimäinen kohtaus.
Purdovar ja sitte Aslak.
Purdovar. Jumalan kiitos, kun täällä Delhistäki löysin hyviä ihmisiä.
Aslak. Mitä kaikkia! Purdovar! Vain erhetynkö minä?
Purdovar. Aslak! sinä täällä, ja tässä huoneessa.
Aslak. Ja teidät, ruhtinas, minä näen vielä elossa ja nyt Delhissä?
Purdovar. Vait Jumalan tähden, vait siitä! mutta kuin sinä tännejouduit?
Aslak. Kummallisella tavalla, ruhtinas! Sinä kaukana päivänä kunvihollinen vallotti meidän isän-maan ja poltti teidän ihanan linnan,minä juoksin vielä tulen sekaan sinne etsimään teidän äitiä, minäsyöksin huoneesta huoneesen ja huusin, mutta en löytänyt mitään.Palaneilla vaatteilla ja säretyllä sydämmellä pääsin sieltä ulos japakenin Tatariaa kohti. Monjailta pako-kumppanita sain kuulla ettäkuningas ja te olitte tappelussa kaatuneet. Tuskassani minä riensinaina etemmäksi, ja seisatuin viimeksi Hassanin nimellä tähän kaupunkiintyö-mieheksi. Onneni toi minun tähän taloon, jonka leskenä ollut emäntämuuttui vaimokseni. Mutta miten te, ruhtinas, jota itkin kuolleena,olette tänne joutuneet?
Purdovar. Pian yhtäläisellä tavalla kuin sinä. Samana päivänä, kuinviholliset olivat voittaneet sen viimeisen tappelun, minä ja isänijuoksimme linnaan, ja kerättyä sieltä mitä kalliinta oli, pakenimmeäitini kanssa Altain vuorille päin ja söimme siellä ruohoja ja metsäneläimiä. Harteillani minä kannoin äitiäni ja se vanha kuningas, isäni,astui jalkaisin ne äärettömät matkat. Niin viimenki seisatuimme erääsenkaupunkiin Tatariassa. Puettu huonoihin talonpojan vaatteihin japaljain jaloin, minun täytyi siellä kerjäten elättää vanhempiani. Muttatässäkin tilassa meitä vielä uhkasi uusi onnettomuus. Se voimallinenvalloittaja antoi joka haaralla meitä kuulustella, ja etsijät jo olivatmeidän jälillä. Meidän täytyi paeta aina etemmäksi.
Aslak. Olkaa jo, ruhtinas! teidän jokainen sana viilee halki sydämmeni,mutta sanokaa, ovatko kuningas ja hänen puoliso vielä elossa?
Purdovar. He ovat elossa. Totinen jalous, Aslak, näkyy ihmisenonnettomuudessa. Me tulimme kuningas Keikobadin pää-kaupunkiin.Siellä sain palveluksen tämän kuninkaan hovissa. Alhaisena työ-miehenäminä sain siellä kantaa raskaita kuormia ja kaivaa ojia hänenlystäys-tarhassaan. Kuninkaan tytär Adelina näki minun siellä, ja minäen tunne aaveksiko hän mitä, mutta hän rupesi minua kohtelemaan enemmänkuin ystävyydellä. Minun tilani rupesi paranemaan. Vaan Adelinan isä,en tiedä mistä syystä, ryhtyi yhtäkkiä sotaan Delhin keisarin kanssa jakaatui siellä, Adelina joutui vangiksi ja oli hukutettu Ganges-jokeen.Minä jäin taas kerjäläiseksi.
Aslak. Jättäkää jo, ruhtin