Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Irmari Rantamala [Algot Untola]
Helsingissä,Suomalainen Kustannus Oy Kansa,1909.
A. W. Leinosen kirjapaino, Hämeenlinna.
HARHAMA toinen jakso
Synti aseena ihmisellä on myrkyllisin käärme.
Pärevalossa hyvän- ja pahantiedonkirjan ääressä.
1. Ensimäinen ilta.
2. Toinen ilta.
Uusia matkalle kutsuja.
Jo tuikkivat salaiset elämäntulet
Ja maailman koski yhä kovemmin veti.
Kun mies katseli elämänpuuta.
Erokyynel kun kostutti neitosen posken.
Vaan himmeä olikin totuudenlähde.
Kun epäily uskon sijalle tulvi.
Lemmenpauloja elämän polulla.
Uusia joulun aaton iloja.
Mutta hääkangasta morsian kutoi.
Vaan uusia pauloja elämä punoi.
Kun elämänongelmat alkoivat kupliksi kevetä.
Jo etäältä juoksivat verkkojen paulat.
Kun kiusaaja tuli lempivän luo.
Tienviereltä uusia tuttuja tarttui.
Kun kiusaaja mustia kukkia kylvi.
Kun morsian avuksi lähteä päätti.
Kun enteet alkoivat synketä yöksi.
Kun tyttö tuli ikävöidyn armaansa luo.
Pärevalossa hyvän- ja pahantiedonkirjan ääressä.
1. Ensimäinen ilta.
1 Moseksen kirja 2:nen luku 17 v.
Syksyllä olivat jo talven, tytöllä pojan kihlat käsissä. Metsäoli keltaisimmillansa, pihlaja marjoista punaisimmillansa. Syksynrunokulkunen soi mailla ja vesillä.
Ranniston talon upeassa vierashuoneessa paloi päre pihdissä. Sehuone oli Litvan ruhtinassali. Huoneen lattialankut olivat leveintä,lumivalkeaksi pestyä honkaa. Jykevät huonekalut olivat kalleinta,parasta koivun visaa, mitä kuivin kangas on milloinkaan kasvanut.Eikä tahrannut maali niiden pintaa, ei peittänyt se luonnonvalmistamaa ihmeen kaunista, kutrikasta puunniverää. Jalo visahohti puumarmorina. Pyöreiksi höylätyt ja valkeiksi pestyt seinänhonkahirret lisäsivät vierashuoneen ruhtinaallista runollisuutta.
* * * * *
Aistikkaaseen pukuun puettu Martva istui pehmeässä, upeassa sohvassa,leikellen auki Harhaman kirjan lehtiä. Monesti ennen oli hänaikonut ryhtyä sitä lukemaan, mutta ikäänkuin jonkin salaisen äänenkehotuksesta oli se jäänyt tekemättä. Hän oli tavallisesti silloinajatellut:
— "Säästän siksi kun Oolavi tulee… Yhdessä sitten alamme."
Nyt oli Oolavi tullut aivan sitä varten ja istui vastapäätä Martvaa,keinutuolissa, huolettomana, Martvan hilpeää työtä katsellen kuinajan ratoksi.
— "No, nyt sitä aletaan!" — naurahti Martva leikkelynsä lomassa.
Hiili risahti silloin päreessä. Sen liekki leimahti iloisena jaasettui sitten rauhallisesti palamaan. Perkele kätkeytyi liekkiinhiilen risahteena. Viereisessä huoneessa, jonne vievä ovi olisuljettu, keskusteli Rannisto pastori Aamuston kanssa.
Martva kohentautui, pisti hiusneulan, jolla oli lehtiä aukileikellyt, takaisin tukkaansa. Hänen ja Oolavin katseet kohtasivatsilloin toisensa avoimina, puhtaina. Martva naurahti viattomasti,nyökäytti päätään kuin naurahduksen lisäsuloksi ja virkkoi leikillä:
— "'Paperiveitsi' pannaan takaisin tukkaan…"
Sitten kohentautui hän mukavampaan asentoon, nojasi hennon vartalonsasohvan selkämään ja varustautui a