Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Pierre Loti
Alkuteoksen (Le Mariage de Loti) sadannesta ensimmäisestäpainoksesta suomensi Eino Palola
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1917.
Pierre Loti.
Bretagnen niemimaalla, meren äärellä syntyneenä on Pierre Loti(oik. Ranskan laivaston upseeri Julien Viaud) jo aikaisin tuntenutäärettömien ulapoiden, pitkien meriretkien ja kaukaisten, satumaistenmaanosien oudon vetovoiman. Jo lapsena on hän nähnyt reippaiden jarotevien merisankarien lähtevän Islannin retkille, tarkannut heidäniloisen paluunsa melua, surrut meren helmaan vaipuneita ja kuunnellutpalaavien ihmeellisiä kertomuksia kaukaisista maista, missä elämäsykkii kuumempana, luonto loistaa värikkäämpänä ja taivas kaartuukorkeampana kuin Bretagnen sumuisilla, vihaisen meren pirstomillarannikoilla.
Ja oudosti ovat nuo kertomukset taisteluista merta vastaan ja tarinatpäivänpaisteisten maiden iloisesta elämästä sykähyttäneet hänensieluaan: hänen omassa mielessään on syntynyt kaukomielinen kaihonäkemään ja kokemaan tuota kaikkea, kertomaan siitä ja koko sielullaanuppoutumaan outoon ympäristöön, outoihin oloihin.
Niin onkin hän monen vuosikymmenen kuluessa — hän on nyt 66ikäinen — laivallaan viiletellyt kaikki maailman meret pysähtyenmilloin Turkissa, milloin Afrikassa, milloin Oceanian, tai Jaapaninsaarivaltakunnissa. Hän on matkustellut pitkältä Intian ja Persiankoskemattomilla sydänmailla tai seurannut kotiseutunsa karaistua väkeäkauas kylmille, pohjoisille ulapoille.
Kun Loti 70-luvun alussa alotti kirjailijatoimensa suloisellakertomuksella turkkilaistyttösestä Aziyadésta, oli naturalistinenkoulu Ranskassa valtaan pääsemässä. Mutta Loti'ta ei miellyttänyt Zolantieteellinen teoria, joka pyrki selittämään yhteiskunnallisen sairaudenja rappeutumisen syitä, ei Maupassant'in gallialainen huumori jasielutieteellinen jokapäiväisen elämän erittely — hän haki tunnuksensakauempaa: kotiseutunsa elämästä ja tarinoista, Chateaubriandinja Bernhardin de Saint Pierren värihehkuisista, tunnelmallisistamatkakertomuksista — — — Hän oli runoilija, lyyrikko, jonka sielussakaikki muuttui näyiksi ja tunnelmiksi.
Useimmat hänen kirjoistaan ovatkin suuremmoisia proosarunoja, joissabretagnelainen tai eksoottisten maiden elämä ja luonto mahtavina taiviileinä, aina täysitunnelmaisina kuvina levittäytyy lukijan silmäineteen temmaten mukaansa väriloistollaan ja tavattomalla eloisuudellaan.
Chateaubriand vei kotimaasta mukaansa sairaan, ajan myrskyjensärkemän sielunsa; Loti lähtee maailmalle nuorena ja herkkätunteisenakuin lapsi. Hän näkee kaukaisten maiden loistavan menneisyyden,näkee villien luonnonlasten keväisen elämän kaikkialla väistyväneuroopalaisen kultuurin tai ajan kuluttavan, murtavan voiman edessä.Tuota kaikkea katsellessaan valtaa hänen sielunsa syvä, inhimillinensääli ja niinpä ovatkin useat hänen teoksistaan "kuoleman ja säälinkirjoja", eikä vain se, joka sitä nimeä kantaa.
Tuo syvä, inhimillinen ymmärrys tekeekin ne, runollisen kuvauksenetevyyden ja tyylin notkean juoksun rinnalla, perin miellyttäviksi.Tuntuu joskus kuin olisi kirjailija itse yksi kuvattavistaan,alkuasukas alkuasukkaiden joukossa, siellä missä hän milloinkinliikkuu. Mutta kohtaamme hänet missä puvussa hyvänsä, niin kuultaakaikkialla kuoren alta hienosti sivistyneen, humaanin euroopalaisenajatustapa, puhuu hiukan surumielinen, ihmisystävällinen filosofiavedottuna voimakkaaseen, usein aivan panteismiin saak