Produced by Tapio Riikonen
Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä
Kirj.
Ensimmäisen kerran julkaissut
K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1887.
Tavallinen postikonttorihuone pienessä kaupungissa. Perällä ja vasemmalla puolella ovi (näyttämöltä luettu), oikealla ikkuna. Poikkipuolin näyttämöä pitkä kirjoituspöytä, jolla muun muassa on vesikarafiini lasineen. Pöydän ääressä vasemmassa päässä istuu Postinhoitaja (vanha mies, yönutussa ja viheriäisellä silmävarjostimella) ja häntä vastapäätä pöydän toisessa päässä Kirjuri (nuori ja laiha mies). Perällä, pienen pöydän ääressä, vanhanlainen Postiljooni, joka näkyy olevan hyvin unissaan. Piikatyttö ja Pieni poika seisovat postinhoitajan edessä kirjeitä kädessä.
PIIKA. Tässä olisi kirje. Mitähän se maksaa?
POSTINHOITAJA. Anna tänne! 80 penniä.
PIIKA. Tässä on.
(Antaa setelin).
POSTINHOITAJA. Viisi markkaa! Eikö sinulla ole pienempää?
PIIKA. Ei ole.
POSTINHOITAJA. No, mene vaihtamaan sitten! (Ottaa pojalta hänenkirjeensä ja tarkastelee sitä) Minnekkä tämä on menevä? Eihän tästäkukaan ihminen saa selkoa!
POIKA. Isälle se on.
POSTINHOITAJA. Isälle! Mutta missäs isäsi on sitten? Onko hän kuussavai —?
POIKA. Ei, Hameriikassa hän on — tuolla kaukana selän takana.
POSTINHOITAJA (Hymyilee vähän säälivästi): Vai niin! Saako sihteerinoista variksenjaloista mitään tolkkua? (Viskaa kirjeen kirjurille,joka heti lakkaa kirjoittamasta ja kohteliaasti hymyillen ottaatarkastaakseen päällekirjoitusta).
POSTINHOITAJA (piialle): No, mitä sinä siellä töllistelet? Etkökuullut, että mene vaihtamaan?
PIIKA (mennessään): Kylläpä on huono postikonttori, kun eiviisimarkkaistakaan voida särkeä —!
POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo —?
KIRJURI (antaa kirjeen takaisin postinhoitajalle) Minä luulen että tämäpitäisi oleman Michigan.
(Rupeaa kirjoittamaan).
POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille,ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa,jos huvittaa! (Pojalle) Kaksikymmentäviisi penniä.
POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä?
POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut —!
POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi!
(Menee) (Äänettömyyttä; kuuluu vain kirjurin kynän raapimista).
POSTINHOITAJA (puoliääneen): Sihteeri!
KIRJURI. Jahah?
POSTINHOITAJA (osottaa postiljoonia): Katsokaas Lundqvistiä!
KIRJURI. Hi, hi, hi! Ukko on vähän väsyksissä.
POSTINHOITAJA. Pohmelossa hän on, se juutas! (Ärjäsee) Lundqvist!
POSTILJOONI (säikähtyy ja pyyhkii silmiään) Mi-mi-mitä, herrapostimestari —?
POSTINHOITAJA. Ei mitään. Älä vaan nuku, sen sanon.
POSTILJOONI. Nuku? No, ei tule kysymykseen — kaikkea vielä —
...