Kertomus
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1922.
I. Anna Marja.
II. Vanhoja papereita.
III. Hampuria.
IV. Juudaksen epistola.
V. Havukkavuoren ukko.
VI. Laskiainen kirkkotarhassa.
VII. Kosinta.
VIII. Piki-Juosepin onnellinen laivarikko.
IX. Saaren uusi puoti.
X. Ylös herraa vastaan tuuliin.
XI. "Anna-Marjan" tuho.
XII. Hullu-Juoseppi.
XIII. Sameli ja Havukanvuoren ukko.
XIV. Jauhokuli rannalla.
XV. Piki-Juosepin loppu.
I luku.
Laivan nimi ei alunperin ollut "Silkkilaiva", vaan Anna Marja.
Vasta kuoltuaan sai se nimen "Silkkilaiva".
Niinhän muuttuvat kaikkien tuhoutuneiden laivojen nimet. —"Turskalaiva", "Talilaiva", "Vaskilaiva", "Nahkalaiva" ja monet muutovat veistämöiltä lähteneet toisen nimisinä.
Saarelaiset eivät uskalla käyttää näitä laivavainajien oikeita nimiä,sillä muuten ne kummittelisivat ja olisivat elävien laivojen jasaarelaisten alinomaisena kauhuna ja tuottaisivat paljo onnettomuutta.
Kummittelevathan niistä monet nytkin, mitä sitte jos niitäkutsuttaisiin omilla nimillään!
Yhdenkö kerran sitä on kuultu, kuinka niiden miehet pimeinä jasumuisina myrskyävinä syysöinä nousevat maihin ja tekevät jos mitä!
"Silkkilaiva" on niistä pahin.
Monta kertaa on sen perämies käynyt Pohjoisrivillä, mennytsumukellotapuliin, ajanut soittajan tiehensä ja johtanut väärälläsoitolla laivoja harhaan ja tuhoon, toisen toisensa perästä.
Saari päättyy nimittäin pohjoisessa pitkään, matalaan ja vaaralliseensärkkään eli sääreen, jonka nimi on Pohjoisrivi, ja että laivatosaisivat sitä karttaa, on siihen rannalle rakennettu loisto jasumukellotapuli. Molemmat tornit ovat erikseen. Ne ovat kivestä jakalkitut valkeiksi ja niissä on molemmissa punainen rautakatto.
Kun on sumu tai lumipyry, jolloin ei loiston tuli tai maa itsenäy, soittaa yksi loiston vartijoista, se, jolla sillä kertaa onvartiovuoro, sumukelloa.
Kun merellä soi muitakin sumukelloja, on Pohjoisrivin kellon soitavamäärättyjen sääntöjen mukaan, kahdeksan lyöntiä minuutissa, ettäse tunnettaisiin ja että merenkulkijat tietäisivät, mitä paikkaalähestyvät.
Mutta "Silkkilaivan" perämies viis välittää säännöistä — tahallaan sesoittaa väärin tai ei soita ensinkään.
Jumala varjelkoon niitä laivoja, jotka silloin joutuvat Pohjoisrivinsumukellon piiriin!
Ne ottaa tuho omikseen armotta, säälimättä, eikä ole ketään tuhonnäkijää eikä avun hankkijaa, sillä sitä loiston vartijaa ei ole vieläsyntynytkään, eikä synny, joka pysyisi vahtipaikallaan sumukellon palannuorassa, kun yön pimeydestä sumuiselta ja möyryävältä mereltä alkaakuulua airon kolketta ja "Silkkilaivan" perämies sieltä maihin soutaaja kysyy soittajalta: "Miksi sinä sumukelloa soitat?"
Ei semmoisena yönä kukaan pysy vahtipaikallaan!
Ei sitä kyennyt tekemään yksin Samelin Pennakaan!
Mitenkäs kävikään hänelle kerran. Senhän muistavat vielä kaikki minuavanhemmat.
* * * * *
Oli pimeä syysyö.
Kello lähenteli kahtatoista.
Penna oli Pohjoisrivillä lois