E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Ahjo,1919.
1. Odotus.2. Autuaille kentille.3. Kirkastus.4. Hymni.Korkea veisu.Kevätruusu.Sinun muistosi.Äänettömyys.
1. Sanokaa, Ikivallat.2. Elon korkeimman kauneuden.3. Kovin kohtalo löi.4. Ma vavisten tunnen on tulossa turmani.5. Epiloogi. Pyhäinpäivänä.
Elo-aikana.
Elämän laulu.
Kevät.Kesä.Syksy.Talvi.1. Luminen tienoo.2. Kimaltavat hanget.3. Talviseen korpeen.
Äkseli Gallén-Kallela.
Kasimir Leino. In memoriam.
Tuomitut.
Kuoleva armeija.
Virolle.
Narva.
1. Kunnia korkeuden Jumalalle.2. Maassa rauha.Rauhan yö.
"Ylistetty, ah muistelit sydämesi ylkää, tulit luokseni tuikkeessa tähtösien. En koskaan, ah koskaan ma sinua hylkää surun, syysyön morsian valkoinen."
Uhriliekki.
1.
Kangastaa kaukaa utuvalkeen kevään kirkastus, uneksien vihannoivat kasteiset viidat, hymnit heleet soivat kohoten korkeuteen säteilevään.
Kaikk' kevätvirteen yhtyy helisevään, hartaammin tummat metsät huminoivat, riemuiten purot pulppuu, nousee loivat maat korkeemmiksi. Tähdet himmenevään
vahvuuteen pisaroina hukkuu, haipuu.
Nyt valtaa sielun ikuisuuden kaipuu.
Oudoille ulapoille soluu pursi.
Ahdasta tääll' on, polku liian kaita.
Käy aatos kohti kirkastuksen maita,
luo morsiamen, mi kaikki kahleet mursi.
2.
Ulappaa heljää liitää hento haaksi veen-viileen, vitivalkeen morsiamen. Kuun säteet kuultaa puhki purjeitten, maa himmentyy kuin hopee-usvan taaksi.
Avartuu öiset aavat autuaaksi kentäksi valtain ikivalkeiden, syvyydet seijastuvat tähtien siunaavain siintäväksi utu-maaksi.
Nyt rajat raukee hengen sekä aineen,
aurinko-taivaat aukee loistavat.
Väristen kulkee pyhän, luovan laineen.
Iäinen laulu maiden, merten yli.
Yön ääret säveltulvaa toistavat,
aarteensa avaa kaikkeuden syli.
3.
Yö kuulas hopeevirit vetää vesiin, valkeina viidat, vaarat unelmoi. Siimeessä salon outo sävel soi, puhkeevat kukkain kultalehdet mesiin.
Kuljemme niinkui