Nelinäytöksinen satunäytelmä
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Osakeyhtiö,1916.
IMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär.
KAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika.
OTRO, hänen ystävänsä.
HOVIHERRA, |
HOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia.
INKERI, kamarineiti.
KEPULI, |
HEPULI, | kujeilijoita.
Hoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä,
soittajia y.m.
Linnan etuhuone.
(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevätnaurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen jasipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)
HOVIROUVA. Kuulitteko?
Kyllä minä kuulin.
Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotainlattialle, ai!
Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!
Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljainjaloin.
Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilenhän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nythän tahtoo olla paimentyttönä.
Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaaja ohjata häntä.
Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisikosyy…
Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkilläkoettanut…
Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitäähänen rakastua. Minäkin…
Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä taitekee heistä pilkkaa.
Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijetakokonaisen viikon… Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.
Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen tenipistitte kamarineitiä korvasta, te, te…
Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrinpalvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.
(Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)
IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineitirientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)
Minun on niin ikävä, ikävä että… minä purisin!
Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.
Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihinpukuihin ja koreihin puheihin.
Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!
Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.
Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.
...