Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1915.
Siihen aikaan, kun isä lampun osti
Sipolan Aapon kosioretki
Kello
Lempeni loppu
Hovin herra
Tytön kirkossa käynti
Kievarin pihalla
Siihen aikaan, kun isä lampun osti, sanoi hän äidille näinikään:
—Äiti hoi, kuulehan,—eiköhän ostettaisi lamppua meillekin
—Mitä lamppua!
—No, etkö sinä tiedä, että kirkonkylän kauppamies on Pietarista tuonutsemmoisia lamppuja, joista yksi näyttää enemmän kuin kymmenen pärettä.Jo ovat pappilaankin semmoisen ostaneet.
—Onko se semmoinen, että, kun se keskellä huonetta palaa, näkee jokanurkassa lukea melkein kuin selvällä päivällä?
—Se se on—ja siinä palaa öljy, eikä tarvitse muuta kuin sytyttääiltasella, niin se palaa sammumatta, vaikka aamuun asti polttakoon.
—Mutta mitenkä se märkä öljy palaa?
—No, mitenkäs viina palaa?
—Mutta saattaisihan siitä tulla tulipalo koko taloon—kun viina syttyypalamaan, ei se sammu vedelläkään.
—Eihän siitä mitenkä talo palamaan pääse, kun öljy on kiintonaisenlasin sisässä ja tuli on myöskin.
—Lasin sisässä!—Mitenkä se tuli saattaa lasin sisässä olla—eikö sepoksahda rikki?
—Tuliko?
—Ei, vaan lasipa.
—Poksahda rikki! Eikä poksahda—kyllä se saattaa poksahtaakin, jostulta liian korkealle vääntää, mutta onko pakko vääntää.
—Tultako vääntää'—Elä—elä, mitenkä sinä tulta väännät!
—No, ka—kun ruuvia vääntää oikeaan käteen, niin sydän nousee—siinäon niinkuin kynttilässäkin sydän, ja tuli nousee myöskin, mutta kunvasempaan käteen, niin se pienenee, ja kun sitten puhaisee, niin sesammuu.
—Vai sammuu—mutta en minä sitä nyt ymmärrä, vaikka kuinkaselittelisit—mitä lienee niitä uusmuotisia herrain laitoksia.
—Kyllä sitten ymmärrät, kun saat nähdä, jahka minä sen ostan.
—Paljonko se maksaa
—Seitsemän ja puoli markkaa—öljy erittäin, ja sitä saa markallakannun!
—Seitsemän ja puoli markkaa, ja vielä öljy erittäin! Sillähän saa jopärekupoja moneksi talveksi, jos ostaa tahtoo, mutta kun Pekka niitäkiskoo, ei mene penniäkään hukkaan.
—Ei lampussakaan hukkaan mene, ja maksavathan ne metsätkin, eikämeidän maalla enää niin joka paikasta pärepuita otetakaan; pitää etsiäja vedättää korven taustalta asti tänne suohautaan, ja sieltäkin jokohta ovat lopussa.
Äiti kyllä tiesi, etteivät pärepuut vielä kuitenkaan niin yht'äkk taidaloppua, koskapahan siitä tähän asti ei ole mitään kuulunut, mutta ettänyt vain piti se syyksi sanoa, kun lamppua teki mieli. Mutta ei se äitisiitä asiasta kuitenkaan sen enempää sanonut, sillä isä olisi saattanutsuuttua. Ja koko lamppu olisi ehkä sitten saattanut jäädä näkemättä jaostamatta. Taikka olisivat johonkuhun muuhun taloon ennen ennättäneetlampun ostaa, ja kohta olisi koko pitäjä puhunut, että se talo oli—pappilaa lukuun ottamatta—ensimmäinen, jossa alettiin lamppua polttaa.Näin se äiti ajatteli sitä asiaa ja sanoi sitten isälle, että »ostasitten vain, jos mieli tekee, sama kai minulle on, mikä palaa, pärekövai muu öljy, kunhan vain kehrätä näen. Milloinka sinä sen sittenostaisit?»
...