E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume II: see https://www.gutenberg.org/ebooks/63411
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1921.
1. Rienaaja ikkunan alla.
2. "Älä ole vihainen, rakkaani."
3. Kypsä rokka.
4. Admiralin tuho.
5. Pelastus.
6. Pelto-Kallun osa.
7. Kaksi tullitarkastusta.
8. Laivarikko.
9. Ulkosaarelaisemäntä mantereen vaaroissa.
10. Iltayön seikkailu.
11. "Uusi muistutus.".
12. Unilaiva.
Kalastajakylän vanhin osa on satamasta nousevan etelään viettävän mäenrinteellä. Taustana on synkkä metsä ja sen takaa kohoavat korkeatvuoret, joiden korkeimmalla kukkulalla näkyy valkeaksi kalkittuloistotorni ja loistonhoitajien asunnot, muistuttaen ryhmä kaukaakatsoen vanhaa ritarilinnaa.
Myöhemmin on kylä kasvanut sekä metsään päin että pitkin rantaa.Viimemainitulla suunnalla ovat reunimmaiset talot jo rantahiekalla janiistäkin viimeisenä hautuumaalle päin on Aapelin talo. Se on niinlähellä rantaa, että meri korkeimmillaan tapaa miltei sen seinään asti.
Piha on maan puolella rakennusta ja sinne on puhtaimpaan karkeaanrantahiekkaan saatu suurella vaivalla syntymään perunamaa, joka ei olesen isompi kuin suuren tuvan permanto.
Tähän perunamaahan kylvi Aapeli sinä keväänä, josta on kysymys, hyvinvalikoituja ja idätettyjä perunoita.
Aapeli vaimonsa kanssa toimitti tuon juhlallisen kylvön eräänä iltanatoukokuun puolivälissä.
Aapeli oli laivuri, joka omalla aluksellaan kuljetti perunoita VirostaSuomeen. Nyt hän purjehti tyhjänä Suomesta Viroon ja poikkesi tällämatkalla kotiinsa ja toimitti siellä maanviljelijän töitä.
Oli kova itämyrsky. Joukko variksia, noita puolittain merilinnuiksimuuttuneita saarelaisvariksia, tepasteli vastarannalla Aapelin talonkohdalla. Laineet hyökkäsivät kohinalla loivaa hiekkarantaa parikolme syltä maalle päin ja luisuivat heti jälleen takaisin. Variksettepastelivat aivan veden rajassa tavoitellen nokkaansa pieniäsimpukoita tai paaroja. Kun laine tuli maalle päin, juoksivat nepakoon tai hyppäsivät ilmaan. Toisinaan sattui, että varis oli juurinokkaisemassa saalistaan suuhunsa, kun uusi laine tuli ja varis olijoutua kuohuihin, mutta ennätti sentään levittää siipensä ja ponnahtaaylös vedestä, joka vielä ihan viimeisellä hetkellä yritti heittääsen nurin niskoin. Osa variksia leijaili kajaiden kanssa kauempanalaineiden yläpuolella. Varisten meriasiohin tottumattomat silmät eiväteroittaneet kalaa, joka ui vaikka ihan lähellä veden pintaa. Muttane olivat sen sijaan viisaita ja leijailivat kukin jahtihaukakseenvalikoimansa kajaan pyrstön takana ja kun kajas löysi kalan jalaskeutui alas kaapatakseen sen suuhunsa, ennätti varis ennen kajastaja sieppasi saaliin omaan suuhunsa. Kävi kova laine. Kajas laskeutuilähelle veden pintaa, räpytteli siinä siipiään ja koetti lyhyttäkaulaansa ja vielä lyhyempää nokkaansa kurkoitella alaspäin saadakseenlöytämänsä kalan tyhjään vatsaansa. Laineiden vuoksi oli tuo homma ylenhankalaa. Jokaisen uuden kaatuvan laineen kohdalla oli kohottauduttavahiukan ylemmäksi ja seuraavalla väliajalla taas koetettava saadakala kiinni. Sillä välin otti varis ankaran vauhdin ja loivassasyöksylenno