Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
Kuvaus vanhan kansan elämästä
Kirjoitti
Juho Reijonen
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström 1884.
Muuan Itä-Suomen kauniimmista kirkonkylistä on kahden ruohorantaisenjärven väliin pistävällä niemellä. Niemen keskitse idästä länteen —tahi lännestä itään, jos niin tahdotaan — kulkee kohtalaisen korkeakangasharju. Näköala harjulta on laaja ja vaihteleva. Niemen ympärilläpäilyvät monisaariset vedet. Sen keskipalkoilla latistuu harjualangoksi, antaen siten sijaa parille hietarantaiselle lammille, joidenäyräillä humisee muutamia korkeita kelohonkia. Siellä täällä näkyy sarjaistutettuja puita: hieskoivuja, hyötyisiä pihlajapensaita ja solakoita,lipiseviä haapoja. Kylä näyttää, ikäänkuin kihisevän huiskin haiskinrakennetuista taloista ja mökeistä, joita viimeksimainituita nähtävästion monta vertaa enemmän kuin edellisiä.
Harjusta pohjoiseen päin näkyy etäällä siintäviä korkeita vaaroja,saaria, salmia, kellertäviä viljavainioita, muutamia muhkeita taloja januorta, tummanvihreätä kuusikkometsää. Harjun etelävierre on loivempi.Sitä peittää metsä, jossa paraasta päästä kasvaa räkämäntyjä, ja niidenvälistä Keidaslammin kirkas vesi kimaltelee kesäisen päivänlaskeutuessa. Lammin rannalla sijaitsee iso ja ikirikas Lampelan talo,jonka viljavat, savimultaiset pellot ulottuvat järveen saakka.
Lampela lähimpine, hyvin ruokottuine ympäristöineen on, kuni ihanakeidas tuon kaksilaskoksisena penkereenä sille puolen alenevan, vihannanerämaan keskellä, jos sitä erämaaksi voi sanoa. Suunnattoman suurenvaskikäärmeen tavoin kiemurtelee talon lähitse ruosteenkeltainenmaantie. Kylän itäpäässä lyöpi se vielä muutamia lenkoja, ikäänkuin eimielellään tahtoisikaan kylästä erota, vaan päästyään vanhankellotapulin ohitse, lähtee se rohkeasti eteenpäin teilletietymättömille suorana, kuni mittarin linja ikään.
Noin pari miespolvea takaperin oli tapulilla vieressänsä uskollinentoveri. Se oli jyrkkäkattoinen ja varsinkin ulkopuolelta vahvastitervattu ristikirkko, mutta nyt se jo aikoja sitten on hajotettu eräänHerrassa nukkuneen provastin toimesta. Seikka, joka tuohonhajotustoimeen johti, oli seuraava. Pappilan kellokas lähti eräänäpäivänä kirkkomaalle jaloittelemaan ja kun kirkkomaan aita oli huono,pääsikin se sinne. Haudankaivaja, tolvana, oli heittänyt vastakaivamansa haudan ihan peittämättä ja Perjakka taittoi siihenpudotessaan niskansa. Haudankaivaja menetti virkansa ja kirkkomaallepäätettiin hankkia uusi aita. Kirkon seinähirret havaittiin tanakoiksiaidaksiksi ja sitten ladottiinkin niistä jo uutena vanhan näköinen jaummelleen kymmenen vuotta kestävä aita suojelemaan kuolleitten rauhaa jaelävien elämää. Hirren lopuskoista rakennettiin kylän keskellä olevalle,kauniille kummulle vankihuone, jonka viereen eräs kirkon patsaistapystytettiin — kaakinpuuksi.
Siten oli Herran huone sanan varsinaisessa merkityksessä muutetturyövärien luolaksi. Uusi temppeli, joka pieniruutuisine akkunoineen jatornittomine kattoineen myöskin enämmän vivahtaa vankilaan, kuinkirkkoon, tehtiin kylän läntiseen päähän ja kiireellä tehtiinkin.Kiireessä unohtui kuitenkin tapuli entiselle paikalleen. Senpätähdenonkin nyt kirkon ja sen kellojen väliä puolentoista virstan paikoille,eikä Jumalan palvelus, varsinkaan länsituulella, tulisi vähääkäänhäirityksi, vaikka kellonsoittaja kesken saarnan läppäämään rupeaisi.
Siihen aikaan, kuin vanha kirkko vielä oli virassa, oli kellotapuliKaikuis-Taavetin virkahuoneena. Siinä hän, kuten vanhan testamentinaikuinen k