Produced by Tapio Riikonen
Novelleja
Kirj.
Kust. Oy Kirja, Helsinki, 1913.
Vasten mieltä
Untako lienee
Kansantapa
Kyökin puolelta
Hilda Husso
Kaksoiskasvettuma
Veripäivinä
Elämän sisältö
Tahvo Tuomainen
Kuolema
Kun on tunteet
Aappo
Jussi Petterin naiminen
Naapurukset
"On ollut kosijoita, ei sen puolesta, ettei toista miestä olisi saanut.On ollut varakkaita leskiä, jotka olisivat minusta lapsillensa hoitajaatahtoneet, on ollut nuorempaa miestä, nuorta kuin heinää. Rotevaoli yksikin ja kaunis kuin maalattu kuva. Ei viinan tippaa suuhunsaottanut, ei rahapenniään tuhlannut ja pehtori oli oikein. Vaan enpäsmennyt, kun en mennyt. Ennen minä näin leskenäkin palveluksessa kuljen,kun ei ole lasta, jonka tähden mennä."
"Pahako oli ensimmäinen mies?"
"Ei toki paha. Hyvä kuin pappi oli mies. Hyvä sen kanssa oli olla nekolme vuotta, jotka se eli."
"Sillekö sitä uskollinen sitten olet?"
"Mitenkä uskollinen?"
"Että kun pidit, niin et toista."
"Ei, mitäpä sitä uskollinen. Mitäpä se velvoittaa. Enkä minä siitäerittäin pitänyt."
"Menitpä kuitenkin."
"Menin, se oli silloin. Menin, kun toiset toimittivat. Minä olensellainen, etten osaa sanoa vastaan, jos näen, että oikeassa ovat."
"Olivatko oikeassa?"
"Olivat. Kotona ei sopinut olemaan, kun meitä oli monta ja pienioli talo. Ja miesvainajani oli tavallinen eläjä. Mutta ajattelin jomennessäni, että olisi purettava, vaan en iljennyt, kun tämä oliarvollinen talonpoika ja huivin ja kihlarahat jätin aikanaan takaisinantamatta."
"Paljonko tämä kihloja antoi?"
"Antoi kaksikymmentä markkaa. Niin ne siellä meidän puolella,pienemmistä taloista. Se oli näet tarkka tämä Iivana Kuparinen.Olisihan siitä talosta viisikymmentä hyvin kannattanut antaa.Antavathan ne toki vihkivaatteetkin, vaan ei tämä. Ja sitten pitiminun anopille siitä hyvästä laittaa paita, hame, nuttu ja esiliinaja villalangoilla oikein kudoin sen esiliinan ja leveän tein. Kaikkitein hyvät, uhallakin, ja niihin se kaksikymmentä melkein kuluikin.Ja vaatetta vein siihen taloon kuin vihollisen leiriin, olisi iäkseniriittänyt. Oli sata paitaa, hyvää alaspaitaa, niin vahvoja, ettäitsestänsä vaikka olisivat seisseet, jos pystyyn olisi pannut, oliviisikymmentä hametta, kaksikymmentä huivia, kuusikymmentä nuttua javiisi nenäliinaa. Kävivät ihmettelemässä koko kylän naiset, kun orsillene ripustin. Ja hyviä villapeitteitä oli minulla neljä, niin paksuja,ettei niitä kukaan talvellakaan voinut pitää. Sinne jäivät taloarikastuttamaan, anopille jäivät kaikki kutomani. Kaksi paitaa sain jakengät, kun talosta läksin, siinä kolmen vuoden palkka."
"Siitä kotoasi hennoit lähteä?"
"Hennoin, kun mies kuoli. Mikä koti se oli? Mitä minä vierasta taloatyölläni rikastuttamaan, ajattelin. Olisivathan ne pitäneet, vaanei pennin palkkaa. Teenpä työtä vennon vieraissa ennen, ajattelin.Näen pennin joskus, onpa oma vapaus mennä ja tulla. Minun luontoni onsellainen, ettei se ainaista ahdistustakaan siedä."
"Hyvähän se oli talo?"
"Hyvä. Vaan mitä minä sen hyvyydestä. Minulla kun oli aivan omassaitsessäni, en kotiutunut siih