E-text prepared by Tapio Riikonen
Näytelmä 4:ssä näytöksessä
Kirj.
Esitetty ensi kerran Viipurin Näyttämöllä Viipurinvalloituksen vuosipäivänä 29.4.1919.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus,1919.
Karhu, Kalevan heimon vanha päämies.
Ripsa, Karhun emäntä.
Heljä, heidän tyttärensä.
Marva, vanhempi palkka-piika Kalevalassa.
Tuulikki, nuorempi -"- -"-
Kovas, Kalevan heimon nuorempia päämiehiä. Karhun naapureita.
Orma, |
Jouto, | Palkkarenkejä Kalevalassa, Karhun talossa.
Kullervo, |
Käpsä, palkkarenki.
Semen Ujunoff, Vennään palkkaorjien päämies.
Kalevan kansaa, palkkaväkeä, Vennään palkkaorjia.
Kalevalan eli Suomelan vanha valtapirtti. Takka oikealla. Pitkä valtapöytä perällä. Vas. seinällä hyllyjä. (Sisäänkäynti vas.)
Aamupuhde. Ripsa, Marva ja Tuulikki puuhailevat aamuaskareissaan, Ripsa takan luona, Marva ja Tuulikki värttinöineen. Päre pihdissä, toinen takan luona palaa.
RIPSA (tähystäen ulos). Taas kohta valkenee päivä, odotuksen ja ikävänuusi päivä. Ken niiden luvun enää muistaa. Koska palannevat Kalevanpojat, urhot kohen kotia saavat? Pitkä on matka maan rajalle, Vennäänvainolainen viekas.
TUULIKKI. Niin on minulla mieli kuin jo pian palaisivat. Saatais tuimattulotanssit!
MARVA. Tuuli on Tuulikin mieli. — Vaikka näin minäkin unen, aivanennen heräämistä. Mut' en tiedä…
RIPSA. Hyväkö oli se uni, vaiko viesti pahan peikon?
MARVA. En tiedä hyväksikö vai pahaksi. Aamun kaiken olen arvioinut.Mutta tällainen oli uni: Vanha Karhu, Kalevan päämies, kotia palasi.Kansa juhlien vastaanotti. Mutta pian muuttui juhlakulkuevainajansaatoksi, vanhaa Karhua kalmistoon vietiin. Kaksi orhia heimonpäämiestä veti, toinen valkoinen, toinen musta orhi. Minä sintsistätähysin, kun saattue ohi kulki. Ja juuri tällä kohdalla orhitriivaantuivat. Ajomies kiivaasti kehoitti, mutta eivät askeltaeteenpäin astuneet enää. Pystyyn karkasivat, musta orit valkeankurkkuun sai hampaansa, veri hangelle roiskahti, ja niin nujertuivalkea orit. Tällaisen näin unen, sit' olen aamun aprikoinut.
TUULIKKI. Marva aina vain ikäviä unia näkee.
RIPSA (vakaasti miettien). Valkonen orit veriinsä nujertui. Se eihyväksi uni.
TUULIKKI. Toki ensin juhlat saatiin, ilon juhlat.
MARVA. Ei se ollut pitkä ilo.
RIPSA. Ilon juhlat — surun juhlat. — Toki työt on toimittava, vaikkeimiehiä talossa, urhot kaikki sotatiellä. Käy, Marva, hevonen suori,sitten katso lehmikarja. Kohta käymme lypsämähän. — Tuulikki, sinä tuopuita.
(Marva ja Tuulikki menevät).
RIPSA (uutta pärettä pihtiin asetellen.) Palanneeko vanha Karhu enääkoskaan retkiltänsä, vaiko joutuu vaipumahan Vennään aavoille aroille.Näenkö näillä silmilläni?
(Ulkoa kuuluu kopinaa.)
ORMA (vanhahko, hyvänlaatuisen näköinen palkkarenki. Tulee reippaasti,mutta hengästyneenä.) Terve sulle Ripsa muori! Tuon suuret sanomatsulle… minä edellä ehätin…
RIPSA (uteliaana kuulemaan.) Terve tervehyttäjälle! Kiitos olkoon
Kaikkivallan, viel' ett' elossa palajat. Entä toiset meidän miehet?