Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Piru
Historiallinen katsaus pirun alkuperään,elämään ja toimintaan
Vironkielestä mukaili
Juho Kujala
Ensimmäisen kerran julkaissut
Osuuskunta Visa r. l. 1912.
Johdannoksi.
Kaikkien uskonnollisten ennakkoluulojen perustana on se näkymätönalkusyy, mistä ihmisen elämä muodostuu. Ne johtopäätökset, joidennojalla eri ihmisissä sellaisia ennakkoluuloja syntyi ovat hyvinyksinkertaiset, jokainen yksityinen kuolemantapaus kutsuu nuo ajatuksetesiin. Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan perästäoli hänestä elämä kadonnut ja kylmä ruumis todisti vain enää hänenolemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta *elämää* eiollut. Sitä katsellessa syntyi ihmisissä ajatus: ruumis voi ollaolemassa elollisena, sekä elottomana. Johtopäätös: *henki* ja *ruumis*ovat eri olentoja. Siten ihminen sai aavistuksen elämän alkuperästä,olentona mikä ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisessä kaksi osaa:*ruumis* ja *sielu*.
Ihmisissä syntyi luulo, että *sielu* elää ruumiista eroamisen jälkeen,ollen siitä todistuksena se, että sielu itse erosi ruumiista. Ihminentarvitsi elämäänsä jatkaakseen syödä ja juoda; siis sitä tarvitsisielukin. Siitä kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o.hankkia sille syötävää ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisenkehittyi ensimäinen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmallakulttuuriaikakaudella.
Ihminen joutui luonnonilmiöiden kanssa tekemisiin: lämmin auringonpaisteja virvoittava sade edisti kasvien kasvamista ja virkisti niitä, kuntaas väliin tuli ankara raesade, tai hävittämä myrsky tuhoisineseurauksineen. Ihminen ei voinut näiden ilmiöiden syitä selittää, muttahän kuvitteli, että joku salainen voima saa niitä aikaan. Muuta voimaahän ei tuntenut kun kuolleiden ihmisten sieluja, eli henkiä. Nämä hänenmielestään olivat ne päiväpaistetta, sadetta ja myrskyä, ukkosen jylinääy. m. aikaansaavat salaiset voimat.
Toiset luonnonilmiöt olivat ihmisille vahingollisia, toiset hyödyllisiä.Luonnollisesti tuli ihminen siihen johtopäätökseen, että vahingollisetilmiöt ovat hänelle rangaistuksena huolimattomuudesta kuolleiden henkiensuhteen, hyödylliset ilmiöt taas olivat palkintona hyvistä töistä. Sepakotti ihmiset *kunnioittamaan* ja mielistelemään henkiä, etteivät netekisi pahaa hänelle. Henkien palvelus siis johtui etujentavottelemisesta.
Kun ihmiskunta kehittyi edelleen ja kuleksiva paimentolaiselämä vaihtuipaikalliseen elämään ja ihmiset alkoivat koota ja säilyttää*omaisuutta*: työkaluja, ruoka-aineita y. m. niin syntyi ajatus, ettäpitäisi olla *suojelushenki*, joka ihmistä ja hänen omaisuuttaansuojelisi ja asuisi hänen olinpaikassaan. Väkinäiseksi suojelushengeksitäytyi ihmisen valita voimakkain ja urhoollisin ja niin otettiinperhekunnan suojelushengeksi yksi entisten ja parhaimmaksi tunnettujenjäsenten hengistä, josta pidettiin tarkkaa huolta ja syöntiaikoina ainamuistettiin sille osa erottaa.
Niin oli jokaisella perhekunnalla suojelushenkensä ja sellaisenauseammin jonkun entisen sukukunnan päällikön henki, joka eläissään olilaajasti kunnioitettu ja vahva. Perheet kasvoivat suvunjatkamisen kauttasuuremmiksi, kansat lisääntyivät, Siten tulivat toiset suojelushengistälaajemmin tunnetuiksi ja saivat laajemmissa piireissä kunnioitusta, kuntaas toiset vähemmän tunnetut jäivät syrjään ja unohdettiin, niistäsäilyi vain aavistus "suurena henkijoukkona".
Kun u