Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
SIGURD [Karl Josef Alfred Hedenstierna]
Suom. Eero Alpi
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1912.
O-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
I. Erakon elämä ja viimeinen tahto.
II. Durmanin siirtola paperilla.
III. Märät jalat ja kolottava selkä.
IV. Jonas Durmanin suunnitelma toteutuu.
V. Hammarbossa.
VI. "Mutta ma laulelen murheistani".
VII. Ukkosenisku.
VIII. Häät Jumalan sallimuksesta.
IX. Durmanin siirtolan kuningas.
X. "Uhrautuva" nainen.
XI. Neljä vuotta.
XII. Muuan konsertti X:n kauppalassa.
XIII. Kotiin.
XIV. Remmit ja pyörät.
XV. Päämäärässä.
Erakon elämä ja viimeinen tahto.
Jonas Durman oli ollut perheen surun lapsi. Vaivoin pääsi hän koulussaläpi neljä luokkaa, ja siihen hän pysähtyi kokonaan. Kauppalanhuomattavammassa kauppapuodissa hän oli auttamattomasti pilannutliikemies-uransa, sanoessaan papinrouvalle isäntänsä kuullen:"No, koska rouva nyt ihan välttämättömästi tahtoo tietää, niintäytyy minun myöntää, että kyllä tämä karttuuna hiukan lähtee."Maanviljelyskoulusta, joka 1840-luvulla oli Ruotsissa kaikkienyrityksissään epäonnistuneiden herrasväen-lasten viimeinen pakopaikka,hän oli karannut.
Isä ja äiti eivät kuitenkaan kadottaneet kaikkea toivoaan Jonaksensasuhteen — harvoinhan isä ja äiti yleensä niin tekevät! —, mutta vanhakapteeni Durman kuoli, ja hänen Juliansa seurasi häntä kohta perässä,ja senjälkeen oli tuskin ketään koko mailmassa, joka olisi epäillytJonaksen menevän suoraa tietä suinpäin hunningolle. Oli siis parastajättää hänet oman onnensa nojaan; muutoin saattaisi hänestä koituavaivaa. Hänellä ei ollut yhtään veljeä eikä sisarta; kolme oli kuollutennen vanhempain manallemenoa. Sedillä ja enoilla oli heti jotain kovinkiirettä tehtävää, kun vaan Jonas tarttui salinoven lukkoon, jakun hän halusi jutella tätien kanssa, täytyi näiden samassa ruvetatulisella kiireellä kerimään lankaa tai rientää tarkastamaan, olikokirsikkamarjahillo päässyt hapantumaan, ja serkut eivät koskaantahtoneet ottaa häntä mukaansa huvitteluille. Viimein sanoikin hänelleThure, Lovisa-tädin korea poika, kimnasisti: "Älä sinä aina laahaameidän hännässämme! Etkö käsitä, että sinä, joka et ole mitään oppinutja josta ei mitään tule, olet koko suvun häpeä!"
Silloin Jonas suuttui, ja täyttäessään juuri samaan aikaan 21 vuottasekä saatuaan senvuoksi haltuunsa perintönsä lopun, mikä teki 116riikin taaleria, 32 killinkiä ja 6 runstykkiä, lähti hän Värmlantiin jarupesi sahantyömieheksi. Hän kitui ja säästi, osti erään kosken jarakensi siihen huonon myllyn ja sahan, joka oli varustettu yhdelläainoalla, tavattoman suurella terällä, ja jotka laitokset nielivätmelkein neljännen osan niistä metsäntuotteista, mitkä piti "jalostaa."
Hän eleli edelleenkin hyvin säästäväisesti, mutta teki nyt, ruvettuaanomilleen, entistä enemmän työtä, ja siitä oli seurauksena, että sahaanvähitellen ilmestyi useampia teriä, ja mylly sai seulan ja ryynikoneen.Senjälkeen kun laitokseen vielä liitettiin öljytehdaskin alkoikirkkoherra kutsua Jonasta "patruuniksi", ja Dalslannissa asuvatsukulaiset, jotka olivat saaneet tiedon Jonaksen hommista eräänkauppamatkustajan kautta, lähettivät hänelle terveisensä jamuistuttivat häntä, että he aina olivat uskoneet rakkaan Kaarlon jakalliin, unohtumattoman Julian pojan hyvin