Produced by Tapio Riikonen
Viisinäytöksinen näytelmä
Kirj.
Otava, Helsinki, 1900.
Oy Kuopion Uusi Kirjapaino.
Teofilus Grön, entinen rustmestari ruotuväessä. Purimon holhooja.Kamrerska, hänen sisarensa.Hilma, Purimon emäntä.Roope, Purimon isäntärenki.Kalle, |Miina, | Purimon palvelusväkeä.Tilta, |Kaisa. Purimon ruotimuori.Kirkkoherra.Kirkkoherska.Ylioppilas, kirkkoherran poika.Nimismies.Eräs herra.Jahtivouti.Virveli, piiskuri.Vinnari, vanginkuljettaja.Iso-Röyhiö, talon isäntä.Oravaisen Jussi, mökkiläinen.1:nen neiti.2:nen neiti.3:mas neiti.1:nen isäntä.2:nen isäntä.3:mas isäntä.1:nen emäntä.2:nen emäntä.1:nen mies.2:nen mies.Hääväkeä ja kyläläisiä.
Tapaus Hämeessä.
Pääsiäislauvantai. Ilta päivä. — Purimon hakotanhua. Oikealla kota japeräkulmassa vaja. Kodan ja vajan välissä veräjä, joka vie miespihaan.Perällä hirsiaita ja veräjä, joka vie kylätielle. Vasemmalla talli janavetta. Keinu seinään kiinnitettynä. Keskellä tanhuata hakotukki.
KALLE (pitkä mekko yllä, karvalakki takaraivalla ja kintaat kädessä,hakkaa tukin vieressä hakoja. Laulaa):
Eikä se käki kaukana kuku,
Vainioaidan takana vaan.
Hai lia laa! laulan vaan:
Vainioaidan takana vaan.
(Lyö kirveensä tukkiin, korjaa lakkiaan, sylkäsee, ottaa uudenhaonoksan ja jatkaa):
Eikä se kulta kaukana nuku,
Oman tuvan oven takana vaan.
Hai lia laa! laulan vaan:
Oman tuvan oven takana vaan.
MIINA (kodan ovella). Tule hyvä poika kantamaan sakkasaavia
KALLE (laulaa):
Vars' on tallissa, karv' on märkä
Palattu pappilasta vaan —
MIINA (huutaa). Kalle!
KALLE (lakkaa hakkaamasta). Häh?
MIINA. Tule saavia kantamaan!
KALLE (sylkäsee). Hm! Missäs se Tilta sitten on?
MIINA. Ties hänet. — Tule pian nyt!
KALLE (hakkaa ja laulaa).
Hai lia laa! laulan vaan:
Palattu pappilasta vaan.
MIINA. No, tule nyt, äläkä hailuta siellä! Ihan käsiinhän tämä päiväloppuu tällä tavoin.
KALLE (lyö kirveensä tukkiin). No, mikäs helkkunan hoppu sinulla nytsitten on? (Menee kotaan.)
MIINA. Ole vaiti hoppuinesi! — Kas niin, tanko olalle vaan! (Tulevatkantaen sakkasaavia Miina edellä ja Kalle perässä.) Meidänkö tanhuallasitä aaveita kuunnellaan tänä yönä?
KALLE. Tässäpä sitä ennenkin… Mitäs sitä saavia niin hemputat! Astuoikeen, kun kerran astut!
MIINA. Sinä nyt olet! Eipä sua juuri viitsi pyytää. (Menevätnavettaan.) No, mene matkaas nyt — hakovaari!
KALLE (menee hakkaamaan, laulaa):
Rengaskenkä ja liinukkavarsa,
On minun papallani vaan —
(Puhuu.) Kuules, Miina!
MIINA (navetassa). No?
KALLE (lakkaa hakkaamasta). Kuuletkos sinä!
MIINA. Kuulenhan minä.
KALLE.