Produced by Tapio Riikonen
Historiallisia kertomuksia IV
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1914.
Viikinkikuninkaan näky.
Päälliköntytär.
Kristuksen kantaja.
Kohtalon kourissa.
Uusi sielunpaimen.
Pitkä suomalainen.
Kerrankin oikea mies.
Sotilaan kunnia.
Veljekset.
Viimeinen varustus.
Totinen fennofiili.
Nyrkki.
Syysiltana.
Siteet katkeavat.
Viikinkikuninkaan näky.
Suurin joukoin olivat hämäläiset kerääntyneet kesäkalastukseenVironniemelle, missä he päivänseisauksen aikana viettivät iloistaUkonjuhlaa. Kuuluisa tietäjä ja uhripappi Tapo oli keväällä saanuttoimeen rauhan hämäläisten ja karjalaisten kesken, ja näille juhlilleoli nyt saapunut vieraiksi joukko itäisen heimokansan edustajia.
Kun uhriateria oli syöty ja kokkotulet piti sytytettämän, saapuisanoma, että lännestä päin lähenee pitkin rannikkoa suuriviikinkilaivue.
Kuin salama iski viesti juhlakansan sekaan. Kyläkuntain päällikötkokoontuivat neuvottelemaan, ja kun koolla oli niin runsaastiasekuntoista väkeä, päätettiin heti rannalla ryhtyä taisteluunviikinkejä vastaan, jos he Vironniemellä yrittäisivät maallenousua.Naiset ja alaikäiset saatettiin taaemmas metsien suojaan, itäänkäsinlähetettiin pikaviestejä, että rantakylissä tietäisivät olla varuillaanja lopuksi pantiin toimeen yleinen aseiden tarkastus.
Mutta missä oli Tapo, heimokunnan suuri tietäjä? Nyt jos koskaan olivattarpeen hänen viisautensa ja suuret kokemuksensa.
Ryhdyttiin etsimään Tapoa ja lopuksi hänet löydettiin eräästäkallionkourusta merenrannalta, missä hän arpakannus polvellaan olivaipunut syviin mietteisiin.
Hän seurasi etsijöitään päälliköiden neuvotteluun.
Tapo oli pitkä ja luiseva ukko, jonka valkoinen parta edestä peittiuumavyön vaskiset soljet. Hänen sanottiin olevan kainulaista syntyperääeikä hänen ikäänsä kukaan tiennyt tarkalleen. Vanhimmatkin miehetväittivät lapsina ollessaan nähneensä hänet jo yhtä vanhana. Siitäsyystä sekä hänen suuren viisautensa vuoksi uskoivat toiset hänenolevan itse Ukon, joka muinaisina aikoina oli heimolaisensa meren takaajohtanut tähän maahan, toiset taasen sankariajan suuren tietäjänVäinämöisen, jonka virsiä juhlissa laulettiin. Varmuudella tiedettiinTaposta vain, että hän oli aikoinaan retkeillyt kaukana lappalaistenmaassa sekä ollut kerran viikinkien sotavankina. Näillä retkillään olihän saavuttanut suuren viisautensa sekä oppinut monenlaisia taitoja,joita hän sittemmin oli levittänyt heimonsa keskuuteen. Mutta ennenkaikkea oli hänen pyrintönään ollut koota keskenään vihamielisetheimot, ja monta tuimaa veljessotaa oli hänen toimestaan vältetty.
»Miksi laulut ovat vaienneet ja miksi miehet seisovat aseissa?» kysyihän luokse ehdittyään.
»Etkö tiedä, että lännestä lähenee suuri viikinkilaivue?» kysyttiinhäneltä vastaan.
»Sen minä tiesin jo aamulla unesta havattuani», vastasi Tapo, »muttasen vuoksi teidän ei tarvitse varuillanne olla. Heidän matkansa määränäovat kaukaisemmat maat tuolla idässä.»
Samassa tuli luotojen välistä näkyviin useita kymmeniä aluksiakäsittävä laivue ja kaikkien katseet suuntautuivat merelle.Kirjoraitaiset sarkapurjeet ja punaisiksi maalatut kilvet pitkinalusten reunoja, miesten teräskypärit ja johtaja-aluksen kokastaylenevä kullattu lohikäärmeen pää kim