Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Larin-Kyösti
Tampereella,Wesanderin Kirjakauppa,1900.
Runovarsani
Tän pojan kevätrallatus
Juro Heikki
Nurja käänne
Hurri ja hänen eukkonsa
Heilani on kuin helluntai
Kaajan keinulla
"Pitäjän pomo"
Tukalassa pulassa
Mökinpojan laulu
Erkki paimen
Kosiovarsa
Aittalaulu
Kala-Aapon sunnuntai
Matkalla maailmaan
Tukkipoikia tulossa
Suutar'eukon hämypuhetta
Suutar'Jussin ryyppypuhetta
Kahden vaiheilla
Käen kukkuessa
Aamun suussa
Kyläkujassa
Soitto-Puuska
Rannalla istuja
Kylläpä kai!
Illan laskussa
Kulkuripoika
Karjapihassa
Lukkari Tuuska
Mittumaaritulilla
Kompa
Lassin serenaati
Heinään
Se rakkaus
Kullan luo
Maijan kosto
"Maaliman-Mikko"
Talon tiranni
Markkinoilla
Taas syksy tullut on!
Joulun pyhinä
Tuli tuttu, vanha tuttu!
Runovarsain syntyi niittusuolla vaan, juoksi, hyppi näillä kotimailla, hirnui iloisesti ensi suvessaan, vallatonna telmi lapsen lailla.
Kylän pojat raisun laski laukkomaan,
lepän oksat notkui kintereillä,
jalan nuori kapse oli riemunaan,
seuranansa linnut karjateillä.
— Nyt se silat sekä aisat kannattaa,
toukotyössä käy ja kiskoo auraa,
ojaruohon milloin nälkäänsä se saa,
milloin pilttuussansa appoo kauraa.
Kirkolle kun kilvan orhit lennättää,
tai kun markkinoilla teutaroipi,
silloin Poika polkee, eelle ennättää,
vaikk' on pieni, niin sen kengät soipi!
Siitä kirkon luona miehet haastamaan:
"anna Helsinkihin hevon juosta,
kun se koittaa, katsos, oikein parastaan,
rahaa, kunniaa saat vielä tuosta!"
Tuota talvi-illoin mietin tallissain,
miten herrat arvostaisi siellä,
arvostaisi nappiherrat orhittain,
kun se vauhdin saisi kilpatiellä!
Tokko temput, viitat oikein suorittaa,
kaunis juoksu ehkä rikkoontuisi,
taikka laukan lois, kun piiska vingahtaa,
äkkimutkass' ehkä kompastuisi?
Mitä itse tuumit, Poika? — Hirnut vaan; kesäniitulleko tahdot heinän tuoksuun? Syvä hanki vielä peittää kotikaan —, tahdot siis kai sentään kilpajuoksuun!
"Ei oo poika lepän lastu, eikä tuulen tuoma, vaikka on tällainen avosuu, niin on se Luojaa luoma!"
Rekilaulu.
Hila, hoi — ja se nummi kun vastasi: hei, hila, hoi, hila, hei sekä heisaa, siron peipposen pilli jo koivussa soi ja pensaissa kerttuset veisaa.
Ja nythän on touko ja pellolla työ
ja nythän on tuomessa tuoksu,
somat neitoset kankaan pirtoja lyö,
on pirtissä touhu ja juoksu.
Kävin illalla nimikkoniemellein,
joka kunnaalla uus oli nuttu,