Produced by Tapio Riikonen
Tuokiokuva 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Raiju Ranta
Seuranäytelmä; N:o 23.
Hämeenlinnassa,Boman & Karlssonin kustannuksella1905.
Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
Rajala, viinankeittäjä.
Rietu, hänen vaimonsa.
Leiniö, |
Pekkala, | salametsästäjiä.
Vallesmanni.
Raksi, metsänvartija.
Miehiä.
Näyttämö:
Tiheä metsä sydänmaalla. Perällä suuri kallio, siellä täällä pienempiäkiviä.
On sunnuntai-aamu, linnut visertävät ja kaukainen kirkonkellojen kuminakuuluu.
(Kuuluu pyssyn laukaus. Hetken perästä tulevat Leiniö ja Pekkala,edellinen kantaen metsoa jaloista.)
Leiniö: Hitto vieköön koko tämän ammatin. Tuo ainoa räähkä monentunnin samoilemisesta. Ei, tämä jästi ei käytä. Kyllästyttämäänkinalkaa tällainen turha risukosta risukkoon juoksenteleminen. (Heittäälinnun maahan ja istuu itse viereen.) En tuumaakaan astu edemmäksi.
Pekkala (harvasanainen): Elä nyt niin pian kyllästy. Jos ei onnistuyhdellä, niin voihan toisella kerralla olla parempi onni. Ei mitäänilman saa tässä maailmassa. Ei niin, ei. Paistetut paistit eivät suuhunlennä. Mennään ainakin tuonne Korpivaaran laiteelle, sieltä kentiessaamme vielä jänispaistia.
Leiniö (panee pitkälleen): Minä annan palttua Korpivaaralle jajäniksille. Pistä sinäkin pitkällesi, ei se sinunkaan luillesivahingoksi ole. — Kuules, joko ollaan Pirunkiven seutuvilla?
Pekkala: Aivan tuossahan se on Pirunkivi.
Leiniö: Hyvä juttu! Ei, mutta istu nyt sinäkin. Minua todellakaan eihuvita enää hyppääminen. Kun vähän huilataan niin palataan kotiin. —Pääni on niin hemmetin kipeä.
Pekkala (istuu): No, samahan tuo. — Huilataan sitte. Kohmeloko sinunpäätäsi kivistää?
Leiniö: Sinäpä sen sanoit! Kohmelo kivistää ja kovasti. OlinHeiskasen Jaskan läksiäisissä eilen illalla ja siellähän sitä tuliotettua vähän liikaa.
Pekkala: Osasinpa sitten hyvään tarpeeseen ottaa tuon rohtopullon.
(Ottaa pullon povestaan.)
Leiniö: Äläs! Onko sulla viinuskaa! Heissaa vaan! Sinäpä olet mies,sinä!
Pekkala: Jottako olen, ha, ha. No ota sitten kulahus veikkoseni,jotta virkistyt ja jaksat jatkaa, hah, hah, haah! — Mutta mihin seHeiskasen Jaska lähtee? Amerikaanko?
Leiniö (maistettuaan): Kiitos! Niin Amerikaanhan se menee.
Pekkala: Maista vielä vaan. — Onkohan sillä itsellään rahoja ollut?
Leiniö: Suuri kiitos. Sepä virkisti. — Mistäpä sitä rengin ruhjollerahoja tulisi. Sepän Eva-Stina kuuluu lähettäneen "tiketin". Näes,Jaska vähän ruhjosti sen kanssa. Tunsit kai sinäkin Eva-Stiinan?
Pekkala (maistettuaan, panee pullon poveensa): Nilkun sepän tyttökö?
Leiniö: Sama, sama; se jolla oli nenä pystyssä, silmät siirallaan jakulkiessaan heilutti häntäänsä kuin Lauttalan vasikka.
Pekkala (naurahtaen): Ha, eipä taida Jaska hänestä välittää;sellainen komea ja rehti mies. Tiesi Evan Amerikan-matkan, niinkeplotteli vaan, päästäkseen itsekin sinne. En usko hänen todenperäänEevaa rieputtaneen.
Leiniö: Kukapa hänen tiennee