Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Jyväskylässä,K. J. Gummerus,1895.
Henkilääkäri, kirj. W. H. Riehl.
Äitipuoli, kirj. Don Antonio de Trueba.
Paulaan joutuneet, kirj. Felix Lilla.
Paennut liiketoveri, kirj. L. Maurice.
Kiinalais-tyttö, kirj. Johannes Wilda.
Kertomus vanhoilta ajoilta.
Kirj.
Ruhtinas Kasimir III oli noussut korkeasti-autuaan isävainajansa,ruhtinas Kasimir II:sen valta-istuimelle. Vaikka nuoren ruhtinaan nimiainoastaan pienellä lisäpiirulla erosi vanhan nimestä, niin muodostitämä piiru todellisen ja täydellisen vastakohdan vanhan ja uudenhovielämän ja politiikan välillä. Kasimir II oli, niinkuin Saksassaniin moni muu kahdeksannentoista vuosisadan pikkuruhtinaista, pitänytvierasvaraista ja loistavaa hovia ja ottanut osaa seuraelämään, muttahyvin vähän hallinnut. Poika sitävastoin antausi kohta, hallitukseentultuansa, isänsä täydelliseksi vastakohdaksi.
Hovin herroista ja palvelioista erotettiin kohta puolet; kemuistaja pidoista tuli loppu, lemmikit katosivat. Vanhalla Kasimirillaoli ollut ainakin puoli tusinaa suosikkeja ja korvaan-kuiskaajia;nuorella Kasimirilla ei ollut ainoatakaan. Hän hallitsi itse eikäedes hänen kamaripalveliansa voinut kerskata mistään persoonallisestavaikutuksesta. Mikä tarumainen muutos koko maassa: ruhtinas, joka itsehallitsi ja jonka hovissa ei kenelläkään ollut mitään syrjävaikutusta!Jollei suuri pyrstötähti keväällä olisi ennustanut jotakin tavatonta,niin eivät vanhat hoviherrat olisi uskoneet mitään tuollaistamahdolliseksi; eivätpä he tahtoneet ottaa sitä uskoakseen silloinkaan,kun se jo kauan sitten oli ollut täydellistä varsinaisuutta.
Hovi näytti miltei autiolta. Nuori ruhtinas oli vielä naimaton, hänenäitinsä jo aikoja sitten kuollut, hänen sisarensa naituina muihinvaltakuntiin. Hovissa ei sentähden ollut ensinkään naisia. Kummako,että vanhojen muurien sisäpuolella vallitsi hiljaisuus, niin syväkuin luostarissa! Kasimirin ainoa huvi oli metsästys, mutta sekään eituota loistavaa laatua; vaatimattoman metsästäjän tavoin rakasti hänyksinäistä, hiljaista metsää.
Syksymyöhäisellä tapahtui eräänä päivänä, että nuori ruhtinaställaiselta yksinäiseltä metsästysretkeltään toi kotiinsa toivotunriistan sijaan kovan kuumeen. Lapsuudestaan saakka ei hän ollut mistääntaudista tiennyt; hän luuli sentähden — ja täydellä syyllä — voivansaluottaa rautaiseen ruumiiseensa, joka oli täydellisessä sopusoinnussahänen tahtonsa lujuuden kanssa. Ja kun hän ei muka lääkäriä tarvinnut,niin eihän mitään kummaa siinä, että hän, kun hallitusistuimellenoustuaan erotti liikanaiset palveliat, myöskin antoi eron vanhanruhtinaan henkilääkärille. Hän oli näet sitä mieltä, että työ,metsästys ja liikkuminen ulko-ilmassa tekevät tohtorit ja apteekkarittarpeettomiksi, semminkin kun hän, kuten lempirunoiliansa Molière,ei juuri sanottavassa määrässä kunnioittanut koko lääketieteellistä,tiedekuntaa.
Nyt onnistui kumminkin hovimarsalkan, tuon nöyristyneen jäännöksenvanhan hovin ajoilta, houkutella häntä hankkimaan lääkärin apuaja valitsemaan henkilääkäri. Tavaton ponnistus ja oman itsensävoittaminen, jotka olivat ruhtinaassa synnyttäneet tämän päätöksen,vaikuttivat ihmeitä. Kohta sen jälkeen kun hän oli antanuthovimarsalkalle lupauksensa, rupesi hän hikoomaan ja vaipui sittensyvään uneen, joka mursi hänen tautinsa, jotta hän seuraavana aamunaoli ihan vapaa kuume