E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has other volumes of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/61379 Volume III: see https://www.gutenberg.org/ebooks/66160
Kirj.
V. A. Koskenniemi
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1918.
Aleksis Kiven kirjeet.
Kaarlo Kramsu, vapaan Suomen runoilija.
E. Aspelin-Haapkylä kirjallisuusarvostelijana.
"Papin tytär".
J. Siljo.
F.E. Sillanpään esikoisteos.
"Kansallista itsetutkistelua".
Gustav Philip Creutz.
Topelius lyyrikkona.
Arvostelusta ja arvostelun arvostelusta.
Eräs kirja kansanvallasta.
Leo Tolstoi ja Venäjän vallankumous.
Georg Brandesin teoksia I & II.
Tshekkiläiset maailmansodassa.
Romain Rolland ja hänen "Jean Christophensa".
Emile Verhaeren ja hänen viimeinen runokokoelmansa.
Tutkimus Gustaf Frödingistä.
Shakespearen ja Cervantesin päivänä.
Goethe ja Luther
Goethen äiti
Eräs Goethen ystävätär
Goethe sotakirjailijana
Goethe ja Napoleon
Tähän kokoelmaan, samoinkuin sen edeltäjäänkin, kerätyt kirjoitelmatovat alkuaan laaditut sanoma- ja aikakauslehteä varten ja niissäjulkaistut.
Helsingissä, helmikuussa 1918.
Jos voisimme ajatella, että joku kävisi lukemaan Aleksis Kivenkirjeitä tietämättä ennakolta mitään niiden tekijästä, voisimme siitähuolimatta olla varmat, että lukija saisi voimakkaan vaikutelman hyvinomalaatuisesta ja epätavallisesta ihmisestä ja persoonallisuudesta.
Aleksis Kiven jälelle jäänyt kirjevaihto mahtuu vajaan sataankirjansivuun, mutta sen psykolooginen todistusvoima vetää vertojamonelle laajalle autobiografialle ja elämäkerralliselle tutkimukselle.Niin paljaana värähtää siinä vastaamme se elämänhermo, jonka tunnemmeSeitsemän Veljeksen, Nummisuutarien ja Kanervalan runoudesta, ettäjokunen lukija voisi ehkä sitä paikoin säpsähtää, ikäänkuin esirippuaolisi raotettu johonkin, mikä ei ole tarkoitettu yleisön silmiävarten. Kaikki Kiven kirjeethän ovat kirjoitetut, sen voinemmehyvällä syyllä olettaa, ilman pienintäkään ajatusta julkisuudesta, jamuutamiin kirjeihin nähden on tekijä suorastaan pyytänyt vastaanottajaakohta luettuaan hävittämään ne. Aleksis Kiven kirjeet ovat siisulkopuolella kaiken kirjallisuuden (mitä ei suinkaan voi sanoa kaikistarunoilija-kirjeistä), ne ovat verrattavat vuorosanoihin, joita onvaihdettu ystävien kesken, tunnustuksiin, joita on kuiskattu jonkunuskotun korvaan. Ja kuitenkin: mieluummin antaisi Kiven monenkinlyyrillisen kappaleen tai pikkunäytelmän mennä unohdukseen kuinnäiden kirjeiden. Ne sisältävät mitä mieltäkiinnittävimmän romaanin,runoilija-elämäkerran, tarkoituksettomasti syntyneen ja sentähden sitälahjomattomamman, kuvauksen ihmiskohtalosta, joka näköään on niin monenmuun kaltainen, ehkä ilottomampi kuin useimpien, mutta jonka tielläkauneimmat runoilijaunet ovat kukkineet.
Joka suhteessa ei Kiven kirjeiden todistusvoima luonnollisesti oleyhtä pettämätön. Niiden sävy on yleensä, ei kuitenkaan poikkeuksetta,alakuloinen — mutta tekisimme aivan varmaan väärän johtopäätöksen,jos sillä perustee