E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kertomus Korpivaaran Tutjunpohjaan tulleesta miljoonaperinnöstä
Kirj.
TIITUS [Ilmari Kivinen]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1920.
Jyrki Mutasen talo on siellä Hukansalon perukoilla, niin ettäsinne tulee Korpivaaran Tutjunpohjastakin kymmenisen virstaa.Poliisikonstaapeli Tuomas Kontkanen oli harmistunut, kun täytyinimismiehen käskystä lähteä jumppaisemaan semmoista matkaa ja aivantyhjää emätöntä hamuilemaan, niinkuin nyt sitä Heikki Piiparista, sitähieroja Piipariskan poikaa, joka oli ollut laivamiehenä "Mainingissa"ja sitten ruvennut viinankauppiaaksi, mutta täytyi sitä näön vuoksilähteä, vaikka arvasihan sen etukäteen, että siinäkö ne nyt olisivatHeikki Piipariset niin otettavissa kuin rukkaset naulasta.
Eikäpähän siitä ollut, tästä nimittäin Heikki Piiparisesta, mitäänkuulunutkaan. Kaiketi se oli lähtenyt kaupunkiin viinamatkoilleen.Siellähän ne maksavat enemmän limonaatipullollisesta, jos se on hyvästipuhdistettua.
Tuomas Kontkanen jatkoi matkaa Jyrki Mutasen taloon asti, mutta siinähän päätti kääntyä takaisin. Saapihan sille nimismiehelle sanoakäyneensä Rumpsun kulmalla asti, jos se sitä kysyy. Ei siellä Rumpsussakuitenkaan ole sen paremmat näkemiset kuin tähänkään asti, etenkin kunkuuluu Lassi Kettunenkin siirtäneen sen viinatehtaansa Sarkkisenlammintaakse.
Jyrki Mutasen tuvassa oli talon koko miesväki koollaalusvaatteisillaan, istuen miettiväisinä mikä missäkin, ukko-Jyrki itsesekä pojat Iivo, Otukka ja Petukka. Ne olivat tietysti odottamassasaunaan käskyä, koska näkyi sauna lämmitetyn.
— Päiviä, sanoi poliisi.
— Päiviä, vastasi ukko-Jyrki kotvasen kuluttua, ja Iivo, Otukka ja
Petukka vastasivat puolestaan kukin aikanansa.
Poliisi istuutui ovenpuolimmaisen ikkunan poskeen ja oikaisilapikkaanvarsiaan. Silloin hän huomasi jaloistaan irronneen suurensavikokkareen, työnsi sen siisteyden nimessä kengänkannalla penkin alleja arveli:
— Mistähän sitä tällä Hukansalon tiellä aina niin jumalattomasti tuotarapaa riittänee, vaikka ei ole satanut pitkään aikaan?
— Näkyyhän siinä sitä riittävän, myönsi Jyrki Mutanen.
— Riittää sitä, murahtivat Iivo ja Otukka kumpikin vuorostaan, ja
Petukkakin sanoi:
— Riittääpä vainenkin.
Keskustelu ei tahtonut ottaa lähteäkseen oikein rentonaan. Talonmiehet vastailivat yksikantaan ja tuntuivat olevan jollain tavoin kuinvaruillaan. Poliisin saapuminen näin äkiksestään tänne salolle vähänepäilytti, vaikka ei pelkoon mitään varsinaista aihettakaan ollut, nytkun se Lassi Kettunenkin oli hävinnyt näiltä mailta.
Puheltiin siinä vähin vuodentulosta. Se oli ollut keskulainen, muttamitä ohriin tuli, niin huomautti ukko-Jyrki:
— Kehnostako lie vain tullut otriin ruostetta.
— Vai ruostetta.
— Ruostetta.
Iivo selitteli asiaa:
— Puidessa näet jyvä lentää ruumenien mukana, ja kun tarkastelee sitäsisältä, niin se on sydämetön… ihan musta.
— Kato kehvetti! ihmetteli poliisi Kontkanen. — Ei sitä tuollaTutjunpohjan puolessa ollut otrassa mitään vikaa, enempää kuinmuissakaan eloissa.
Mutta Otukkakin todisti:
— Musta ja sydämetön on piru sisästä… näet se otranjyvä… jaruumenien mukana se lentää.
...