Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Johann Wolfgang von Goethe
Suomentanut Volter Kilpi
Otava, Helsinki, 1904.
Olen huolellisesti koettanut koota mitä vain olen löytänyt semmoisia,joka valaisisi onnettoman Wertherin elämää, ja julkaisen sen nytvarmana siitä, että sillä saavutan kiitollisuutenne. Ette saata ollaihailematta hänen hengenlahjojaan ja luonnettaan ja tuntemattamieltymystä niitä kohtaan, eikä hänen onnettomuutensa ole jättävä teitäkyynelettömiksi.
Ja sinä lämmin sielu, joka tunnet itsessäsi samaa poltetta kuinhänkin, ammenna lohtua hänen kärsimyksistään ja ota kirjanenystäväksesi, ellet omasta syystäsi tai kohtalon vuoksi ole löytänytketään läheisempää.
4 p. toukok. 1771.
Kuinka iloissani olen, että sittenkin lähdin! Ystäväni, ymmärrätköihmissydäntä! Jättää sinut, joka olet minulle niin rakas, niin rakas,etten ikinä olisi luullut voivani sinusta erotakaan, ja kuitenkin ollailoissaan! Mutta tiedänhän, sinä annat sen anteeksi. Kaikki muutsuhteethan siellä olivat kehittyneet vartavasten kiusaamaanminunkaltaistani ihmistä! Leonore parka! Ja kuitenkin, minä olenviaton. Taisinko mitään sille, että sillävälin kuin hänen sisarensaomituinen, oikullinen sulo viehätti ja kiinnitti minua, että sillävälintuo sydänraukka sai sairautensa? Ja kuitenkin — olenko niin ihanviaton sentään? Enkö pitänyt vireillä hänen tunteitansa? enköitsekin ollut huvitettu noista luonnollisista ja vilpittömistätunteenilmauksista, jotka niin usein saivat meidät hymyilemään, niinvähän naurettavaa kuin niissä olikin, enkö? — Mutta mitä on ihminenryhtyäkseen tuomiolle itsensä kanssa! Ei, tässä täytyy tapahtua käänne,minä lupaan sen, minä tahdon, oma ystäväni, en tahdo enää jamata jajamata, kuten aina ennen, sitä hituista pahaa, jonka kohtalo onosalleni suonut; tahdon nauttia siitä, mikä minulla on, ja mennytolkoon mennyttä. Olet kuin oletkin oikeassa, ystäväni, ihmisillä olisipaljon vähemmän kärsimyksiä, elleivät he — jumala ties miksi hesellaisia ovat — alinomaa mielikuvituksellaan askaroisi ja liikkuisiniissä kärsimyksissä, joita ovat kestäneet, sen sijaan että nauttisivattasaisesta ja tyvenestä nykyisyydestä. Olethan hyvä ja ilmoitatäidilleni, että parhaimpani mukaan koetan toimittaa hänen asiansa jaettä niin pian kuin suinkin ilmoitan hänelle enemmän siitä. Olentavannut tätinikin, eikä hän minusta läheskään ollut semmoinensyöjätär, kuin miksi häntä kotona kuvaillaan. Hän on vilkas ja tulinen,mutta hyväsydäminen nainen. Esitin hänelle äitini valituksetperintöosuuden johdosta, jonka hän on pidättänyt; hän selitti minullemenettelynsä syyt ja perusteet ja esitti ehdot, joilla hän suostuisisuorittamaan kaiken ja enemmänkin kuin vaadimme — lyhyesti, en viitsitällä erää kirjoittaa siitä sen enempää, sano äidilleni vain, ettäkaikki käy hyvin vielä. Ja ystäväiseni, olen tässäkin vähäpätöisessäasiassa päässyt huomaamaan, että väärinkäsitykset ja leväperäisyyssaavat maailmassa aikaan paljon enemmän pahennusta kuin viekkaus jailkeys. Ainakin ovat molemmat jälkimmäiset paljoa harvinaisempia.
Muuten viihdyn täällä erinomaisesti. Yksinäisyys tässäparatiisillisessa ympäristössä on kuin suloisin viihdytys sydämelleni,ja nykyinen nuorekas vuodenaika lämmittää ja tulvahduttaa minunuseinkin kaiheksuvaa mieltäni. Jokainen puu ja jokainen pensas onyhtenä kukkaskimppuna, ja tekisi mieli muuttua perhoseksi saadakseenhäilyä tässä tuoksujen meressä ja elää siinä.
Kaupunki itse ei ole miel