E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/63375
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1922.
Hurjia hevosia.
Liiva-Simo osti ja möi jollan.
Sumussa.
Susi saaressa.
Kuollut vaalipappi.
Kullakin oma kolyyminsa.
Eräs hyljeretki.
Sankari.
Kuninkaan luotsi.
Itan kuolema.
Kielilläpuhuja.
Eivät ne ole jäät meressä enää sellaisia, mitä olivat ennen minunnuoruudessani ja vielä noin viitisenkymmentäkin ajastaikaa takaperin.
Ei sinnepäinkään!
Nyt sattuu joskus harvinaisuutena että ajetaan hevosella yli merenSuomesta Viroon ja päinvastoin. Enimmät talvet ovat niinsanottujarikostalvia.
Toista oli ennen.
Niin kauas kuin minä muistan ja minkä muistan lapsena vanhoiltakuulleeni, kun ne juttelivat, mitä olivat kuulleet isiltään jaisoisiltään, olivat rikostalvet ennen niin harvinaisia, ettäsuurena ihmeenä sellaisista kerrottiin ja niiden mukaan määrättiinmuiden tapahtumain aika. — "Se oli niin ja niin monta vuotta ennenrikostalvea", tai: "niin ja niin monta vuotta jälkeen rikostalven",sanottiin aina.
Mutta entä nyt!
Joka talvi on rikostalvi.
Siitä syystähän niitä ei ole hevosiakaan koko Pitäjässä ollutviimeisinä aikoina, ja jo parin kolmen vuosikymmenen aikana, kuin yksitalvella tai ei sitäkään. Siihen aikaan oli hevonen jokaisessa vähänkinparemmassa talossa, toisissa kaksikin, niinkuin tässä meillä ja parissamuussa talossa.
Ja toista ne olivat ne sen ajan hevosetkin!
Eivät ne nämä nykyajan hevoset ole kuin lehmiä niiden rinnalla.
Paras hevonen, mitä tällä saarella on ollut, oli äitivainajani isällä— molemmat kadonneet jo vuosikymmeniä sitten.
Minkä ikäinen lienen siihen aikaan ollut, mutta jo niin vantterakuitenkin, että olin mukana ajossa.
Ensimmäisen kerran istuin isoisävainajani hevosen reessä eräänäjoulukuun iltana, myöhään syksyllä, — mereen alkoi jo tehdä jäätä —kun odotettiin sitä silkkilaivaa tulevaksi Saksasta ja koko kylän väkioli kokoontunut länsirannalle sitä odottamaan.
Mikä se silkkilaiva oli?
Annahan olla, kyllä kerron siitäkin, mutta kun nyt on puhe hevosista,niin antaa laivojen olla. Sen verran sanon vain, että se oli kuunari,jonka nimi oli "ANNA MARIA", ja että se oli Lyypekistä selvitettypohjakuormassa, tyhjänä, Haminaan, ja että sillä oli sisässään suurempimäärä erilaista tavaraa, samppanjaa, konjakkia, likööriä ja varsinkinsilkkiä — kaikenlaista silkkiä, varsinkin koreita naisten liinoja jamyssyjä — ja nämä tavarat sen piti jättää tänne saareen. Isoisäni olisen silkkilaivan ja niiden tavaroiden pääomistaja ja ajoi hevosellamaan taakse katsomaan sen tuloa.
Eihän ne sellaiset miehet jalkaisin kävelleet! Johan nyt!
Vaikkei maassa ollut lunta kuin vähäisen maa harmaanaan, antoi hänvaljastaa hevosen ja ajoi sinne.
Siellä odotettiin pakkasessa koko päivä.
Kansaa oli niin hiton paljon!
Kaikki halusivat nähdä, kun silkkilaiva tulee, ja ehkä ajattelivat,että "karttuisa on kansan käsi" — vaikkeihän se tässä