Produced by Jari Koivisto

SUUTARIN OPPI-POIKA

Kertoelma lapsille

Kirj.

TEKLA VON GUMPERT

Suomennos.

G. L. Söderströmin kirjapaino, Porvoo, 1863.
Omalla kustannuksella.

      "Mihin uskollisuus juurtuu, siihen kasvaa
      Jumalan siunauksesta hedelmä-puu."

Imprimatur: L. Heimbürger

Pienessä kaupungissa noin päivän-matkan päässä eräästä pääkaupungistaSaksanmaalla asui kultasepän leski ainuane poikalapseneen. Hän elättiitsiänsä käsityöllä, sillä mies-vainajansa oli kuollut lopen köyhässätilassa. Tämän kuoltua myötiin suurin osa jälkeenjääneestäomaisuudesta, ja myöskin tarpeellisimmat huonekalut. Leski oli aivanahkera; kehräsi ja kutoi yöt päivät, ja levähti vaan muutamat tunnitvuorokaudessa. Hän oli myös sangen säästäväinen; asui vähäsessäyläkammarissa ja ainuastaan kerran viikkaudessa osti itselleen japojalleen puolen naulaa lihaa. Työansiollaan olisi kyllä saattanut asuaparemmassakin korttierissä ja muutenki elää vähän varakkaammasti, muttamielessä oli jotain, jonka tähden oli niin varsin ahkera jasäästäväinen.

Kultasepällä oli aikanaan ollut erinomainen taipumus ja halu kuvainpiirustamiseen ja maalaamiseen, mutta oli näissä taiteissa oppiavailla, josta pahoillaan, ei sietänyt omia teoksiaan, vaan hävittimelkein kaikki tekemät kuvansa, niin kohta kuin sai ne valmiiksi. Jahavaittuaan ei maalajana tulevansa toimeen, rupesi hän väkinäisestikultasepäksi; mutta vaikka tässä ammatissaan oli kyllä osaava sekäahkera, niin ei kuitenkaan ollut siinä onnellinen. Monetvastoinkäymiset riistivät häneltä vähitellen kaiken vähäisenomaisuudensa; hän kuoli peräti köyhänä.

Poikansa Wille oli perinyt hänen taipumuksensa, ja äitillä oli mielessäahkeruudella ja säästäväisyydellä saada kokoon niin paljon varoja, ettätaitaisi niillä pitää häntä maalaustaiteen opissa, toivoin sitenvalmistavansa pojallen onnellisemman tilan, kuin isän oli ollut.

Kohta kuin poika alkoi ymmärrellä, opetti äiti häntä lukemaan,kirjoittamaan ja lukuja laskemaan, kertoili hänelle tästä ihmeellisestämaastamme ja Jumalan vieläkin ihmeellisemmästä taivaasta, johon isä olimuutainut, ja jossa Wille kerran oli hänet näkevä, jos oli nöyrä jakuuliainen Jumalan käskyille.

Kostaaksensa pojan ahkeruutta näytti äiti hänelle suurta kirjalaukkua,jossa piti tallella isävainaan jälkeen jäänneitä piirustuksia. Katsellanäitä oli Willelle mieleistä. Ei mikään leikitteleminen toisten lastenkanssa huvittanut häntä niin, kuin kuvat laukussa. Toisinaan sai hänniistä ottaa jonkuun pienemmän ja koetella kopioita sitä. Tämä olivieläkin huvittavampaa! Lyijyspännällään koki hän sitte niin tarkkaan,kuin mahdollista oli, tehdä paperille samanlaisia huoneita, puita jaeläimiä, kuin isän teoksessakin oli, ja äitin suureksi iloksionnistuiki hänelle yrityksensä välistä oikein hyvästi.

Kuvain piiruaminen oli Willen paras huvike; aina lopetettuaan lukujenlaskennon piirusi taululleen linnun, koiran eli huoneen, ja pieniämonenlaisia kuvia oli pännällä tehnyt ololta kirjoitus-kirjaansa. Useinvaroitti äiti häntä laimiinlyömästä tärkeempiä asioita, mutta eikumminkaan rohjenut kieltää häneltä parasta huvitustaan, pelostakielolla tukahuttavansa hänen taipumusta.

Ja siinä tekikin oikein, sillä Wille oli varsin ahkera; kahdeksanvuotiana luki hän aivan selvästi, kirjoitti sanat virheettömästi jahelposti laski lukuja.

Sydämen ilolla kuvaili äiti itselleen, miten p

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!