Produced by Tapio Riikonen
Nuorisolle kertonut
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1921.
Karlsson & Jantunen Osakeyhtiön kirjapaino, Helsinki.
I. RIMPISUON USVAPATSAS
Seikkailukertomus Pohjan periltä.
[Erillisenä e-kirjana]
II. LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA
Seikkailuja Venäjän rajalta.
[Erillisenä e-kirjana]
III. KAHDEN TAALARIN RAHA
Meripoikien seikkailuja.
[Erillisenä e-kirjana]
IV. SUURSALON HALLI
Uskollisen metsäkoiran oma elämäkerta.
V. NALLI
Karhu kertoo elämästänsä ja seikkailuistansa.
VI. JOULUAATTO LAMMIKOSSA
Kuvaus kalojen elämästä.
VII. "PAHA KÄRY"
Suomalaisen siirtolaisen seikkailuja Etelä-Afrikassa.
Alfred Emil Ingman, jonka kootut teokset täten Suomen nuorisolletarjotaan, oli syntynyt v. 1860 ja kuoli Vaasassa v. 1917. Hänenulkonaiset elämänvaiheensa on pian mainittu. Suoritettuaan v. 1883papin tutkinnon hän toimi Vaasassa pataljoonansaarnaajana ja muissapapin viroissa, kunnes hänet 1897 nimitettiin saarnaajaksi sikäläiseenlääninvankilaan, jossa toimessa pysyi kuolemaansa saakka. Tämän ohellahän toimi koulumiehenä, eri aineiden opettajana oppikouluissa, sekäkäsityöläisiltakoulun johtajana. Julkisuudessa on hänestä, hänen eritoimiensa johdosta, nimenomaan mainittu, että hän oli harvinaisenlaajatietoinen ja eri aloja taitava ja tunteva mies. Persoonallisuutenakuuluu hän olleen erittäin vaatimaton, terveluontoinen ja humoristinen.
Pyyntömme johdosta saada lähempiä tietoja Alfred Ingmanista kirjoittaameille hänen veljensä professori Lauri Ingman seuraavaa:
"Halu päästä ulos metsään ja merille oli Alfred-veljessäni joylioppilasaikoina erinomaisen voimakas. Muistan elävästi, kuinka hän javanhin Jonathan-veljemme syksyisin ja talvisin pyssyt olalla kulkivatkaikki Karijoen sopukat ristiin rastiin. Tavallisesti he toivatkinretkillään riistaa kotiin, jäniksiä ja lintuja. Kolmantena seurassa oliusein eräs mökkiläinen, 'Hongiston vaari', jonka metsästysinnolla eiollut rajaa. Eräänä talvena 1880-luvun alulla, kun seudulla liikkuisusia, ryhtyivät veljet niitä suksilla pyydystämään ja saivatkin kerranoikein komean otuksen. Myöhempinä aikoina, kun Alfred-veljeni oliasettunut Vaasaan, jouduin usein seuraamaan häntä milloin pitemmillemilloin lyhemmille retkille saaristoon. Niin pian kuin jäät olivatlähteneet ja ilma lämminnyt, lähdimme mekin retkille vesilintujakuvilta ampumaan. Ihania kesäkuun öitä vietettiin kuusenhaoistatehdyillä vuoteilla, milloin ei ollut pakko hyttysten tähden ankkuroidavenettä johonkin poukamaan ja purjeen alla koettaa saada verenimijöiltähetkeksi rauhaa. Auringon noustessa oli oltava ampumapaikoilla.Myöhemmin kesällä laskettiin koukkuja ja käytiin purjehdusmatkoillamilloin minnekinpäin.
"Alfred-veljelläni näyttää olleen se käsitys, että mies jotenkin osaatehdä sen, minkä tahtookin. Varsinkin hän oli taitava veneenrakentaja.Piirustusten mukaan, jotka hän milloin mistäkin teoksesta hankki, hänrakensi sekä souto- että purjeveneitä, kulkipa viime vuodet itserakentamassaan moottoriveneessä. Kun oli hyvä pitemmillä