Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Silvio Pellico
Italiankielestä suomentanut
Hjalmar F. Palmén
W. Churberg'in romani-kirjasto; 3. vuosikerta.
Helsingissä,G. W. Edlund,1884
Tekijän elämäkerta.
Silvio Pellico syntyi Saluzzo'ssa Piemont'issa vuonna 1789. Hänenisänsä oli virkamies sota-asiain osastossa Milano'ssa ja jälestäpäinTurin'issa. Jonkun aikaa Franskassa vietettyään hän yhtyi isäänsäMilano'ssa ja määrättiin Franskan kielen professoriksi sotilas-orpojenseminariin samassa kaupungissa. Sydämen pohjasta harrastaenkirjallisuutta ja vapautta hän rakensi tuttavuutta Ugo Foscolo'n,runoilijan, ja muitten kirjailijain kanssa sekä liittyi useihineteviin miehiin, jotka toivoivat Lombardian vapauttamista Itävallanherruudesta. Vuonna 1819 hän sepitti "Francesca da Rimini" nimisenmurhe-näytelmän, joka riemulla vastaan-otettiin Italian etevimmissäkaupungeissa. Muita teoksia kirjoitettuaan hän samana vuonnaBerchet'in, Confalonieri'n, Sismondi'n ynnä muitten avulla perusti"Il Conciliatore" (Sovittaja) nimisen sanomalehden, jota aiottiinvapaamielisten perus-aatteitten mukaan toimittaa. Itävallan hallituskielsi kuitenkin lyhyen ajan perästä sitä painattamasta. 1820 vuodenloppupuolella Pellico yhtäkkiä vangittiin ja syytettiin vehkeilemisestävoimassa olevaa järjestystä vastaan. Ensiksi hän suljettiin SantaMargherita nimiseen vankilaan Milano'ssa, mutta vietiin jälestäpäinVenezia'n läheiseen San Michele saareen. Siellä ollessaan hän vuonna1822 tutkittiin ja tuomittiin kuolemaan, joka tuomio kuitenkinmuutettiin viidentoista-vuotiseksi kovaksi vankeudeksi Spielberg'inlinnassa. Ensimäisinä vankeutensa kahdeksanatoista kuukautena hänoli kyllä onnellinen saamaan leppeän linnanpäällikön, joka sallihänen käyttää kynää, läkkiä ja paperia sekä lukea Raamattua, Homeroa,Dante'a, Petrarca'a, Shakespeare'a, Göthe'ä, Scott'ia, Byron'iaja Schiller'iä ynnä muita kirjailijoita; mutta kun tämä päällikkösiirrettiin toiseen vankilaan, kävi Pellicon asema seuraavina neljänävuonna erittäin tuskalloiseksi, ja hänen terveytensä melkein kokonaanturmeltui. 1827-30 vuosien välillä häntä kohdeltiin suuremmallalempeydellä, ja jälkimäisenä vuonna hänelle ilmoitettiin, että hänpian saisi jälleen vapautensa, jonka hän todella kohta perästäpäinsaikin. Vuonna 1833 hän kirjoitti "Le mie prigioni" (Vankeuteni)nimisen kirjan, jonka esitystapa oli liikuttavan yksinkertainen,joka käännettiin kaikille Europan kielille ja jota joka paikassaihmeteltiin. Vapaaksi päästyänsä hän oli palannut Turin'iin, jossahänen vanhempansa asuivat. Siellä hän antautui kirjallisiin toimiinja sepitti muun muassa kolme murhe-näytelmää sekä yhden proosallisenteoksen "Doveri degli uomini'n" (Ihmisen velvollisuudet). Hän kuoliTurin'issa 1854. Hänen kuolemansa jälkeen hänen muistoonpanonsa,kirjevaihtonsa ja julkaisemattomat teoksensa toimitettiin painoon.
Beeton's Dictionary of Universal Information.
Tekijän esipuhe.
Olenko nämät elämän-vaiheeni turhamaisuudesta kirjoittanut, ainoastaansaadakseni itsestäni puhua? Minä toivon, ettei niin ole laita; jasikäli kuin joku pystyy olemaan tuomarina omassa asiassaan, luulentarkoitukseni olleen jalompaa laatua: — minä arvelin, että kertomallaomia kärsimyksiäni ja esittelemällä niitä lohdutuksia; jotkakokemukseni mukaan kovimmassakin onnettomuudessa vielä ovat ihmisentarjona, voisin monta onnetonta tukea; — minä tahdoin antaa todistustasiitä, että keskellä pit