Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Eliel Aspelin-Haapkylä
Otava, Helsinki, 1912.
Alkulause.
Aleksis Kivi.
Aleksis Kivi.
Yhdeksän Aleksis Kiven kirjettä eräälle ystävälle.
Aleksis Kiven viimeisestä ajasta ja kuolemasta.
Liite edelliseen kirjoitukseen.
Aleksis Kiven "Seitsemän Veljestä" I. II.
Antti Jalava.
Antti Jalava.
Antti Jalava puhujana.
Albert Edelfelt.
Albert Edelfeltin kirjeitä parisilaisille ystävilleen.
Edelfelt-muistelmia I-V.
August Hagman.
Syntyperä ja kouluaika.
Ylioppilasvuodet.
Viipurissa Ilmarisen toimittajana.
Pietarissa.
Helsingissä Morgonbladetin toimittajana.
Kööpenhaminassa; kotia kuolemaan.
Alkulause.
Tämän toisen Muoto- ja Muistikuvasarjan ensi ryhmään olen myöskin,sisällystä muuttamatta, ottanut 40 vuotta sitte laatimani esitelmänAleksis Kivestä, vaikka itse myöhemmin olen laajentanut alkupuolensiitä johdannoksi runoilijan valittuihin teoksiin. Ymmärrettävästise on monessa kohden heikko ja puutteellinen, mutta vasta-alkajanerikoistuotteenakin se on ensimäinen koe luoda kokonaiskuvakirjailijasta, jonka hahmo silmissämme on vuosikymmen vuosikymmeneltäyhä kirkkaammaksi ja mahtavammaksi kasvanut, niinkuin vuorenrajapiirteet selvenevät samassa määrässä kuin me siitä tasangolleetenemme. Toiset kirjoitukset Kivestä pitänevät tässä paikkansasentähden, että nekin sisältävät alkuperäisiä tietoja hänestä jaettä tutkijalle on mukavaa tavata kaikki yhdessä. Sitä vastoin enole kokoelmaan ottanut mainittua johdantoa enkä siihen liitettyärunoilijan kuoleman ja hautajaisten kuvausta, syystä että ne kolmekertaa painettuina valittujen teosten kanssa ovat laajalle levinneet.
Kirjoitukseni Antti Jalavasta ja Albert Edelfeltistä esiintyvätsamoin kuin edelliset ilman mainittavia muutoksia.
Viimeinen, laajin kuvaus, jossa pyydän uudistaa August Hagmaninmuistoa, on aivan uusi, tänä vuonna syntynyt. Rauhalahdella elokuulla1912.
Eliel Aspelin-Haapkylä.
Aleksis Kivi.[1]
Esitelmäni esineenä on runoilija Aleksis Kivi.
Tätä esitelmää kirjoittaessani ei minua ole elähyttänyt ainoastaantoivo joissakin määrin ansaita kunniaa vuorostani astuaesitelmöitsijän paikalle pohjalaisten vuosijuhlassa; monta vertaaenemmän on minua innostuttanut tieto ja tunto siitä velasta, jossame, hänen aikalaisensa, olemme tälle runoilijalle.
Miksi on Kiven elämä niin kurja ollut? Onko hän itse ihan yksinänsäsyypää siihen sielunsa toivottomuuteen, joka nyt on yöksisynkistynyt? Miksi ovat hänen teoksensa niin vähän tunnetut? Eivätköne lähempää tuttavuutta ansaitse?
Jos esitelmäni antaa jotenkin tyydyttävän vastauksen viimeiseenkysymykseen, niin on tarkoitukseni saavutettu. Mitä toisiinkysymyksiin tulee, tavattaneen kentiesi joku viittaus vastaukseenesitelmässäni; mutta parhaimmat viittaukset saanee jokainen, jokatahtoo, omasta sydämestänsä.
Runoilijan nykyinen sielun ja ruumiin tila on kaikille tunnettu.Aineellisesti emme enää voi hänelle kunnioitusta ja kiitosta osottaa;mutta henkinenkin velka o