E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut ja johdannolla varustanut
Alku Siikaniemi
Hämeenlinnassa,Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,1919.
Muistojen Porvoossa tapaamme Runebergin kodissa, hänen puolisonsatyöhuoneen seinällä, suuren himmeän kuvan, josta katsojaan iskeytyykaksi läpitunkevaa ruskeaa silmää, kaarevan otsan alta, tummantuuheastakiharametsästä. Ollen kodin harvoja maalattuja muotokuvia — nerokkaanC.J.L. Almqvistin todella "elävä taulu", käyttääksemme erästäkirjailijan sanontatapaa — tämä on todistuksena siitä mielenkiinnosta,millä Suomen runoruhtinas seurasi silloisen Ruotsin nerollisimmankirjailijan tuotantoa. Runebergin muutenkin Almqvistia ihailevaarvostelu lienee riittävänä syynä suomenkieliselle yleisölle esittäätätä kuuluisaa henkilöä, joka toisestakin syystä, kaunokirjallisenkiistailun johdosta nerokkaan J.V. Snellmanin kanssa, on ansainnuthuomiota Suomen sivistyshistoriassa.
Kun Ranskasta lähteneen valistuskauden vaikutus Ruotsin kirjallisuuteenKustaa III:n, nerokuninkaan, aikana oli saavuttanut huippunsahovipiirin hienostuneissa runoilijoissa, alkoi 1800-luvun alkupuolellajyrkkä vastavaikutus tätä kylmän järjen ja siron ulkomuodon runouttavastaan, vaatien tunteen hehkulle ja mielikuvituksen lennolleliikuntavapautta runouden taikatarhoissa. Ensimäinen sysäys tuli Saksanromanttisesta suunnasta, ja pian syttyi Ruotsissa ilmisota"akateemisen" eli järkeilevän ja "fosforistisen" eli "uusromanttisen"koulun välillä. Tänä Ruotsin runouden kultakautena esiintyivät senparhaimmat nerot, kuten Tegnér, Geijer, Atterbom, Franzén, Wallin,kyntäen kukin syvät vakonsa Ruotsin sivistyselämään, samaan aikaan kunSuomi, Venäjään liittyneenä, alkoi hapuilla epävakain askelinomintakeista tulevaisuutta kohti.
1830-luvulla Ruotsin kirjalliset olot soluivat uuteen uomaan,"porvarillisen liberalismin" eli yhteiskunnallisen vapaamielisyydenväljemmille vesille. Vanhat ihanteet leijailivat liiaksi pilvientasalla, sanottiin; siksi oli palattava jälleen tukevallemaankamaralle, oli lähdettävä todellisuuden arkipiiristä ja siihensovellettava elämänihanteet. Kaunokirjallisuuskin muutti muotoa:helkkyvien runojen tilalle astui suorasanainen romaani ja novelli, jokanimenomaan, kuten Fredrika Bremerillä, tahtoi esittää "Arkielämänkuvauksia" (Teckningar ur hvardagslifvet) taikka kaunokirjalliseenmuotoon siirtää ajassa liikkuvat uskonnolliset ja yhteiskunnallisetuudistusvirtaukset. Jälkimäiseen suuntaan kääntyi myös Bremer, saattaenHertha-teoksellaan naiskysymyksen kiivaan pohdinnan alaiseksi. Muttaetenkin Carl Jonas Love Almqvist on mainittava neron säkenöivällävoimalla esiinryntäävänä uudistuskirjailijana, samalla kun hänetrunoilijana subjektiivisen, tunnehehkuisen ja fantasiakylläisenkirjoituslaatunsa tähden voidaan lukea edellisen uusromantiikantyypillisimmäksi jatkajaksi.
Almqvistin elämänvaiheet olivat yhtä kirjavat ja särmikkäät kuin hänentuotantonsakin. Syntyneenä v. 1793 Uplannissa, Antunan maatilalla, hänjo kodissaan sai ristiriitaisia vaikutteita, jotka ikäänkuin jakoivathänen persoonallisuutensa kahtia. Toiselta puolen hän isältään,sotakomisarjukselta, peri järkeilevän ja riitaisan kamreeri-sielun,toiselta puolen äidin haaveilevan herkkä, uskonnollinen luonteensävykehitti pojan vilkasta mielikuvitusta ja "runollista sielua". Saatuaankoulunkäyntinsä aikana lisäksi oppineelta herrnhutilaiseltaäidinisältään, kirjastonhoitaja Gjörwelliltä, tieteellisiä jauskonnollisia herätteitä sekä monikirjavasta kaunokirjallisuudenluvus