Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Jouluaattona juomarin kodissa,
1-näytöksinen näytelmä.
Alkoholin tuhoja I.
Näytelmä-sarja,
jonka kirjoittiEvald Ferd. Jahnsson.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Emil Öhman 1892.
Kaikki lainmääräämät oikeudet pidättää itsellensä tekijä.
Yleisölle.
Se sarja näytelmiä, joita olen aikonut julkaista nimilehdessä luettavanotsakirjoituksen alla, esiintyy kokonaan vaatimattomana. Nämät näytelmätovat ai'otut seuranäytelmiksi, etenkin maamme raittiusyhdistystenkäytettäviksi. Siksi olenkin niitä sepittäessäni pitänyt silmällätilapäisten näytelmäseurojen tavallisesti köyhänpuolistanäyttämökalustoa samoin kuin sitä verrattain vähäistä näyttelemiskykyä,jota harjaantumattomilta näyttelijöiltä sopii pyytää. Mutta vaikk'eitilapäisten näyttelijäin näytteleminen vastaakaan taiteen vaatimuksia,niin voivat seuranäytelmätkin kuitenkin tehokkaasti vaikuttaa kansammehenkielämään.
Erittäin ilahuttavana tosiasiana on minusta nähden pidettävänä seseikka, että useat maamme raittiusseuroista ohjelmiinsa ovat ottaneetnäytelmä-kappalten näyttämisen. Joku suuri kirjailija on sanonut, ettänäyttämölava pyytää olla maailma. Näyttämöllä näkee katsoja ihmistenhyveet ja paheet kuvattuina sellaisina kuin ne maailmassa esiintyvät.Hyveet saavuttavat kiitoksen, paheet saavat ansaitun palkkansa.Sovitus-enkelinä on Kaikkivaltiaan Jumalan sovittava käsi.
Varsinaisia raittiusnäytelmiä löytyy niukalta. Kartuttaakseni tätävähäistä varastoa olen ryhtynyt tähän toimeen.
Näytelmä-kappalten käyttämistä raittiusasian edistämiseksi lieneemuutamilta tahoilta vastustettu. Minusta osoittaa tuollainenvastustaminen ahdasmielisyyttä ja turhaa pelkoa, vaikka olenkinvakuutettu siitä, että vastustajat jalossa tarkoituksessa ovat tähänvastustukseensa ryhtyneet. Sillä jos vaan pidetään silmällä, ettänäytellään siveelliseen henkeen kirjoitettuja näytelmiä, niin ei niistätarvitse turmelusta pelätä, vaan on niiden vaikutus katsojiinepäilemättä oleva päinvastaista laatua.
Turussa Marraskuun 3 p:nä 1892.
Tekijä.
Henkilöt:
Erkki Häyrinen. Annaliisa, hänen vaimonsa. Mari. Pääkkö. NeitiHyvönen. Palvelustyttö.
(Tapaus jouluna v. 1891 Turun kaupungissa.)
(Näyttämö kuvaa pientä tupaa, jossa ovet perällä ja vasemmalla. Lähelläsivuovea huono pöytä ja sen takana tuoli. Pöydällä kiviastia, jossa onvettä, sekä avonainen kirja. Oikealla ruokakaappi. Perällä pari kolmetuolia).
Ensimmäinen Kohtaus.
Annaliisa (yksin. Istuu esiripun noustessa pöydän vieressä lukienraamattua. Nousee kotvasen kuluttua seisaalle.) Ajatukseni harhailevatsinne tänne enkä saa niitä kiinnitetyiksi luettuihin sanoihin. Enkauemmin raamatustakaan löydä rauhaa levottomalle mielelleni! (hieroenkäsiänsä yhteen.) Eikä hän saavu kotia! — Ehkä kuitenkin, (Rientääperäovelle ja kuulustelee.) Ei askelten kaikuakaan! — Voi kuinka täälläon kylmä!… Kuinka vapisen! Heikko olen … milloin viime kerransöinkään? Mutta mitäpäs ruuasta, jos ei vaan tuo pienokainen tuollakuolisi viluun! (Rientää sivuovelle, jonka avaa ja kohta jälleensulkee.) Huh! kuinka kylmä sielläkin. Eikä tikkua, ei edes lastua, millälämmittää! Missä, missä viipynee Erkki