Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
August Strindberg
Suomentanut Larin Kyösti
Helsingissä,Suomalainen Kustannus-O.-Y. Kansa,1912.
Juhannuksen aikoina.
Harppu meren pohjalla.
Unikeko.
Luotsin vastukset.
Valokuvausta ja viisaustieteitä.
Puoli arkkia paperia.
Voittokulkija ja narri.
Kun Paarmalintu tuli Orapaatsamaan.
Tupakkaladon salaisuudet.
Sankt Gotthardin satu.
Jubal Minätön.
Sinisiipi löytää Linnunsilmän.
Juhannuksen aikoina.
Juhannuksen aikoina, jolloin maa morsiamena loistaa Pohjoismaissa,jolloin keto iloitsee, jolloin lähde vielä kumpuaa, niityn kukkasetseisovat suorina ja linnut laulavat, silloin tuli kyyhkynen metsästäja asettui tuvan ulkopuolelle, missä yhdeksänkymmenvuotias äitimakasi vuoteen omana.
Vanhus oli maannut kaksikymmentä vuotta ja hän saattoi ikkunastanähdä kaiken, mitä tapahtui talossa, jota hänen kaksi poikaansahoiti. Mutta hän näki maailman ja ihmiset omalla omituisellatavallaan, sillä ikkunaruudut olivat himmenneet kaikkiin sateenkaarenväreihin; hänen tarvitsi vain hiukan kääntää päätänsä, niin näyttikaikki milloin punaiselta milloin keltaiselta, vihreältä, siniseltä,sinipunertavalta. Jos siis oli talvipäivä, jolloin puut hohtivathuurteisina ikäänkuin ne olisivat puhjenneet valkoisiin hopealehtiin,käänsi hän päätänsä päänaluisella, ja puut muuttuivat vihreiksi;oli suvi, pelto kellertyi, taivas siintyi vaikka se todella olikinollut harmaa. Sillä tavoin luuli hän voivansa loihtia, eikä hänelläkoskaan ollut ikävä. Mutta taika-ruuduilla oli toinenkin lahja; silläne olivat epätasaisia, niin että ne heijastivat ulkopuoliset esineetmilloin suurennettuina, milloin pienennettyinä.
Kun sitten hänen iso poikansa tuli kotiin, oli häijy ja huusipihalla, toivoi äiti hänet heti pieneksi ja kiltiksi jälleen ja hetinäkikin hän hänet pienenä. Tai kun lapsenlapset siellä ulkona käydälyllertivät ja hän ajatteli niiden tulevaisuutta, silloin — yks,kaks, kolme — silloin siirtyivät ne suurennuslasiin, ja hän näki netäysikasvuisina, isoina ihmisinä, oikeina jättiläisinä.
Mutta kun tuli kesä, antoi hän avata ikkunan; sillä niin kauniina,kuin maailma ulkona oli, ei sitä ruutujen läpi voinut nähdä. Ja nytjuhannusaattona, kun luonto oli mitä kaunein, lepäsi hän katsellenniitylle ja haalle, kun kyyhkynen viritti virtensä. Se lauloi niinihanasti Jesuksesta Kristuksesta ja taivaan valtakunnan ilostaja ihanuudesta ja se kutsui tervetulleiksi kaikki, jotka olivatrasittuneita ja olivat saaneet tarpeekseen tämän elämän vaivoista.
Vanhus kuunteli, mutta hänen sydämensä oli täynnä kiitollisuutta,sillä maa oli tänään niin kaunis, kuin itse taivaskin eikä häntoivonut itselleen parempaa.
Silloin lensi kyyhkynen yli niityn vuorilehtoon, missä talonpoikaoli kaivamassa kaivoa. Hän seisoi syvällä maassa pää kolme kyynäräämaanpintaa alempana aivan kuin hän olisi seisonut haudassa.
Kyyhkynen laskeutui kuuseen ja lauloi taivaanvaltakunnan ilostavarmana siitä, että mies maan sisässä, joka ei nähnyt taivasta, mertaeikä niittyä, toivoisi sinne ylös.
— Ei, sanoi talonpoika, minun täytyy ensin kaivaa kaivo; sillämuuten ei kesävieraani saa vettä ja silloin muuttaa pieni onnetonrouva pienen lapsensa kanssa.
Kyyhkynen lensi alas rantaan, missä talonpojan veli parastaikaa nostiverkkojaan vedestä, ja se lensi kais