Produced by Tapio Riikonen
Valikoima kertoelmia
Kirj.
Tekijän luvalla suomensi Hilma Suomalainen
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava.
Kuopiossa,Osakeyhtiö Kuopion Uudessa Kirjapainossa,1901.
Lukijalle
Rakkautta rakkaudesta
Kaksi musikaalista jutelmaa:
Juhlallinen sielumessu siitä tuli sittenkin
Amati-viulu
Kylädiakonissa
Kaksi sormusta, jopa kolmaskin
Kuinka juristista tuli teologi
Syvyydestä
Sor Federigo
Fremersbergin luostarin risti
Lukijalle.
Emil Frommelin nimi ei ole enää tuntematon suomalaisellelukijakunnalle. Kertomukset "Kevättä ja Syksyä" sekä "Pappismiehenmuistelmia," ovat jo tehneet sen meille tunnetuksi ja rakastetuksi.Harvinaisella taidokkaisuudella sirottelee tekijä kertoelmiinsaraikasta humoriansa keskelle elämän vakavinta todellisuutta, jaerinomaisella hienoudella osaa hän kuvata eri tunteet ihmissydämessä,niin riemun kuin murheen, niin vihan kuin rakkaudenkin. Ja tuokoonpaelämä niissä mukanansa vaikkapa myrskyjä ja raesateita, — lujanaseisoo se kartano, joka on kalliolle rakennettu.
Levottomuuden ja apeuden aikoina viivähtää mieli niin kernaastitämmöisissä tyynnyttävissä, lujaa luottamusta ja järkähtämätöntä uskoahenkivissä kertoelmissa kuin ovat Frommelin Kartanoita Kalliolla.
Suomentaja.
Rakkautta rakkaudesta
Kauas maitten, merten taa
Herra armons' ulottaa.
Sana pyhä. Jumalan
Kulkee kautta maailman.
Kukapa enää nykyaikana ajattelisi Kriminsotaa? Muinaissaduksi on se jomelkein muuttunut. Vanhat kenraalit, jotka silloin johtivat suuriaarmeijoja, ovat kaikki kokoontuneet tuohon suureen armeijaanhautausmaalla. Muut taasen, jotka ottivat osaa tähän sotaan jamahdollisesti vielä elävät, ovat jo harmaahapsisia vanhuksia hekin.
Ja kuitenkin oli aika, jolloin koko maailmassa ei muusta puhuttukaankuin Kriminsodasta, jolloin ihmiset päivä päivältä tuskallisestiodottelivat tietoja sieltä, kun sanomissa uudestaan ja uudestaan oliluettavana vaan: Ei mitään uutta Sevastopolista. Viikko viikolta,kuukaus kuukaudelta odotettiin tuon mahtavan linnoituksen valloitustasekä Malahovin tornin, tuon etevimmän varustuksen, kaatumista. Muttavenäläiset olivat sitkeitä, ja alttiita uhrauksiin. He upottivat suurenlaivastonsa Mustaan mereen, ettei mikään vihollislaiva voinut lähestyälinnoitusta meren puolelta. Tämä muistuttaa mieleemme Napoleon I:nsotaa venäläisiä vastaan v. 1812, kun nämä itse pistivät Moskovantuleen ja uhrasivat vanhan kauniin pääkaupunkinsa.
Aukot, mitkä ampumisesta päivin syntyivät Sevastopolinrintavarustuksiin, korjattiin taasen öisin, ja vallihaudoissa saivatvenäläiset kestää monta yöllistä taistelua ranskalaisia jaenglantilaisia vastaan, kun nämät koettivat lähestyä ulkovarustuksia.Piirittäjien sotajoukot kärsivät myöskin paljon pakkasen jakuumetautien tähden, ja tuhannet nuoret, kukoistavat ihmishengetjoutuivat tämän sodan aikana tuonen uhriksi.
Eräässä ranskalaisessa sotasairaalassa makasivat tähän aikaanvierekkäin nuori ranskalainen luutnantti sekä nuori, vangiksi otettuvenäläinen upseeri. Molemmat olivat pahasti haavoitettuja, ja näyttipäsiltä kuin eivät enää kauan täällä viipyisi, vaan ijankaikkisuud