Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Kirj.
Kasimir Leino
Werner Söderström, Porvoo, 1886.
G. L. Söderström'in kirjapainossa.
Lukijalle.
Ämmäkoskella.
Napuen tappelu.
Dunckerin kuolo.
Se oli silloin.
Kohtalon paino.
Laulajan haudalla.
Neiden mielet.
Matkalla Amerikkaan.
Luonto ja sydän.
Vastaväitteitä.
Impeni.
Lapselle.
Kaksi vaalia.
Hengen tasavalta.
Mik' ompi syynä.
Sääliä sekin.
Alppilassa.
Ensi vuokko.
Nainen.
Nuoruus.
Samoin ja kuitenkin toisin.
Ne kätken mä rinnassain.
Sunnuntaina.
Hääilta.
Totuutta huudat.
Neidon silmä.
Jumalan kestit.
En rakasta tyyntä.
Kuutamolla.
Kevään orvokille.
Luonnon kaiken tutkijalle
Onpi yhden arvoinen,
Onko vuokko, onko kielo
Vaiko ruusu kaunoinen.
Kaikkea hän harrastaapi,
Tarkastellen, tutkien,
Jotta luonnon ilmaukset
Kerran sais hän selvillen.
Suur' on luonto, suuri taivas,
Monet kätkee ihmehet.
Kuitenkin on heidän lainen
lhmissy'än ja -tuntehet.
Joka pyrkii ihmissielun
Tuntehia selvittään,
Ei se etsi lauleluita
Mainemiesten yksistään.
Ämmä-koskella.
Yö usva-verhollansa jo kattaa kaiken maan
Ja taivahalle kuuhut jo käypi loistamaan.
Ei kuulu ihmisääntä, ei laulu lintujen,
Ja unen helmaan kaikki jo vaipuu uupuen.
Vaan viel ei uinu Ämmä, mi pauhaa, hyrskyää,
Ja kallioita vasten se ryntää, jyskyää —
Nuo vahto-lainekuohut ne kulkee kulkuaan,
Ei estää heitä talvi voi jäähyt-vaipallaan.
Taivaalle vesi pärskyy kuin helmikaste vain
Hohtoisan taivaskaaren helteellä heijastain,
Ja kuohut kehtohonsa ne käyvät laulaen,
Näin luulin kuunnellessa ma soivan sanat sen:
Pois olo orjan, pois sidekahleet!
Ämmä se tietänsä vyöryvi vain.
Kyllähän koittavat ihmiset ahneet
Vangita aaltoja armahiain.
Vaan vapautta, ku koittavi sortaa,
Sen minä nielen, pirstaksi lyön!
Estehet eestäni helppo on murtaa,
Kuohut ne riemulla toimivat työn.
Valppaana hyrskyen matkani kuljen,
Kunnes mä rauhan järvessä saan.
Voimalla kuiluhun kuohuni suljen,
Nuo iki uhkuvat lähtehet maan.
Oi jospa kansani lauluni mielen,
Oi jospa Suomeni sen tajuais,
Kohta se katkois kahlehet kielen —
Näinhän se oikein kansaksi sais!
Silloinpa sointuis yhtehen soittoon
Laulelot Väinön syntymämaan,
Silloinpa miehissä työhön ja voittoon
Rientäisi nuoriso kilpailemaan.
Väinämön kantelo, jällehen uusi,
Raikkahin riemuin helkkyen sois!