Produced by Tapio Riikonen
Runon ja Proosan
Kirj.
LIETO [Antti Mäkinen]
Tampereella,Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa,1884.
I. Runoa:
Elias Horebilla. Runoelma V:ssä osassa
Häälauluja
Jumalista
II. Proosaa:
Joulu-yö
Joulunenkeli
Uuden-vuoden Ukko
Metsä-ruusu
Puolukka
Hirundo Heraldika
Sinivuokko
Kielonen
Kuusen alla, iltama hiiren pesässä
Tulipalo
Runoelma V:ssä osassa.
(Kallioluola, jonka aukeama on Horebin huipuille päin: etäältähäämöttää siintävä harjanne, jonka hartioilla pilvien usvainenverho ja lakeella valkea lumivilla väikkyy.)
Elias (istuu luolan perällä, katsellen ulospäin Horebia kohden).
Kuolla paremp' oisi elämää,
Mi murhaa hirveämmin raatelee,
Ja haudaks' sopivainen seutu tää,
Joss' elo luonnon iki-vaikenee:
Niin, tuossa luolan kivipermannolla
Sais luuni valjeta, ja ainiaan
Minulta rauhass' Israeli olla
Ja papit palvella sais — Baaliaan.
Niin, Baalia tää tuhma kansa,
Astarothin luonnon-palvelusta
Suosii; — ihmislapsi rinnassansa
Tuntee tulen, mik' ei sammutusta
Maasta saada voi — ei tähtitaivas
Tuhansin mi tuikkivaisin silmin
Kuulakasna päämme päällä kiiluu,
Lähettää voi tiedon kirkkautta,
Mikä povess' asuvaisen hengen
Rauhoittaisi: aina sydän kaipaa,
Aina tyydytyst' on vailla sielu.
Niin on henki hengest' iki-luojan,
Elämästä eine ihmisehen
Jäänyt; siksi aina Jumaluutta
Palveliansa ihmissydän tahtoo.
Mutta, koska ainoa ja suuri
Jumala ja luonnon luova Herra,
Itse ilmestyypi, ilmoittaapi,
Mit' ei milloinkaan vois ihmisnero
Keksimällä keksiä, kun Luoja,
Kaiken alku, Oleva ja Ollut,
Ijankaikkinen ja loppumaton
Käsittämätön ja kaikkivoipa
Ilmestyksen kautta ilmi tuopi
Pyhän tahtonsa ja ihmiseltä
Kuuliaista palvelusta vaatii,
Silloin ihminen ei kuulla tahdo;
Silloin Jumaluutta ainoata,
Joka laskenut on perustuksen
Luonnon rakennuksen, rajapiirit
Vetänyt — ja itse ihmishengen
Sytyttänyt omast' elostansa,
Häntä silloin uskoa ei tahdo
Halpa ihminen — vaan kallioille
Nousee, vihantain puitten alle
Astuu, uhriansa suitsutellen
Luonnonvoimille, ja kuvan luopi,
Jonka loiste, taitavasti tehty,
Omaa tekijäänsä ivaileepi.
Kumma tämä ihmisen on oikku:
Eikä viisahaksi tämä kansa
Konsa — eikä paremmaksi muutu.
Sillä niin jo sama niskoittelu,
Sama vastahakoisuus ja kiero
Kankeus ja kuuliaisen hengen
Puute oli heillä, koska nöyrä
Moses Herranpalvelija johti
Heitä orjuudesta Egyptistä.
Kas, nyt tuolla näen Herran vuoren
Horebin, sen tuimat lumihuiput,
Joilla pilvessä ja tulenliekin
Patsahassa