E-text prepared by Tapio Riikonen
Runoja
Kirj.
SEVERI NYMAN [Nuormaa]
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1895.
Arvid Genetzille
Suomelle, kansalle
Oksaselle
Aug. Ahlqvistin hautapatsasta paljastettaessa 4/6 1893
Häme
Suomen päivä
Uutena vuotena 1892
Revontulet
Kööpenhaminan Pyöreässä tornissa
Kuolleista nousijain huomioita
Nikolai II:lle
Äidilleni
Kaksi vuodetta
Viimeinen neuvo
Ainoa sukulaiseni
Pikku Emma
Pikku "huusholliska"
Iltatunnelma
Kun ensi kerran
Jo kauvan sitten
Eräälle tytölle
Mun moniaalle matkat käy
Hän
Kas kuinka nyt taivas ruskottaa
Kotini
Ulapalla
Tunturin tyttö
Hyvästit
Niin kaunista ja vienoa ja hiljaisaa
Tielläni kulkijoita
Kentiesi sä moitit
Vanhasta tallesta 1-10
Joulutervehdykseksi
Herra
Erilaisia säitä
Tähdet
Stuure-holvi
Kesäkuva
Kostialassa
Yksinäisenä hetkenä
Näköala Kremliltä
Näköala Uralin vuorilta
Hätäapulista
Mascha, permjakkityttö
Vapauden kuolleista nouseminen
Läpi lauhan illan rauhan
Taaskin kyynel
Ylhillä tunturilla
Suomen ratsuväen marssi
H. Heinen lauluja 1-4
Kun kaksi eroaapi
Haltia
Jos aarteen etsijä oisin
Arvid Genetzille
(Sähkösanoma entisiltä oppilailta.)
Suomen kielen, Suomen mielen
Suomen kansan suora mies!
Kunniaksi maamme aina
kääntynyt on työs ja ties!
Suomen kansalle.
(Herää Suomen johdosta).
Arot Aasian muinen sä mittailit,
Poro sull' oli vain sekä sukset.
Kotaliedellä lastasi lämmitit,
Kun kuurass' ol' kodan ukset.
Oli taikoja tietosi, taistoja työs,
Ja synkkä se oli sun yös.
Ja sitten sä läksit lännemmäs,
Löit niitä, kun kulkuas esti.
Sä taistelit, sait yhä tännemmäs,
Ja vielä sun yötäs kesti.
Moni lapsesi tiellen lankesikin,
Jäi vierahan kahleisin.
Mut etpä sä kuollut kuitenkaan,
Oli synnyt sulla ja kalpas.
Sä aamua vuottaen eistyit vaan
Ja murtelit tieltäsi salpas.
Ja vihdoin, vihdoin koitti jo koi —
Mut kylm' oli aamusi, oi!
Oli halla ja nälkä ja rauhattuus,
Tok' hetkeä ei, jona horjuit!
Sun voimasi, laulusi ain' oli uus,
Ja niillä sä kuoloa torjuit.
Sä toivoit päivää selkenevää,
Mi tuskia lievittää.
Mut vielä sun vastahas hankittiin —
Oli holhonas vieras toinen —
Sun valtasi, kielesi vangittiin,
Oman lieden luon' olit loinen.
Ken uusia itkujas kuunteli, ken?
Sinä turvasit oikeuteen.
Oli niinkuin päiv' olis seljinnyt!
Ihastellen mailma sun h