E-text prepared by Jari Koivisto
Kuvaillut
Porvoossa,Werner Söderström,1903.
Harva jos mikään runoilija maailmassa on kansalleen antanut niinpaljon ja kansaltaan saanut semmoista tunnustusta kuin Runeberg. Emmeliiottele, jos sanomme että hänen tapansa nähdä sekä ihmiselämääettä isänmaata on horjumattomimpia kulmakiviä kansamme kokoaaterakenteessa.
Mutta mikä on syynä siihen että Runeberg on saavuttanut semmoisenaseman henkisessä kehityksessämme? Kuinka yksityinen ihminen saattaakohota niin paljon kaikkia muita korkeammalle, että häntä melkeinsopisi sanoa kansansa omaksitunnoksi?
Hän oli suuri nero, vastataan kai, ja ehkä lisätään että suuren neronsyntysanoja ei kukaan tunne eikä voi tuntea.
Vastaus on tavallansa oikea. Mistä tulee se kipinä, joka ilmaantuunerokkaassa ihmisessä, vaan ei tavallisissa, siitä emme tiedä mitään.Mutta synnynnäisten lahjojen kehittämiseksi vaaditaan myöskinedullisia oloja, muuten kipinä ehkä sammuu. Jos sitävastoin siitätodellakin on syttynyt liekki, joka valaisee ja lämmittää tuhansiaihmissydämiä, niin on kysyttävä: mitkä edulliset olot ovat olleetsiinä vaikuttamassa?
Ja tällä kysymyksellä ei ole ainoastaan tietopuolinen merkitys.Jos suuri runoilija antaa kansalleen ja ihmiskunnalle paljon, niinhän varmaan on niiltä paljon saanutkin. Jos siis oikein ymmärrämmetäten saatujen ja annettujen antimien vuorovaikutuksen, niinrunoilija esiintyy kansansa ja aikansa edustajana; me opimme hänessätuntemaan kansamme ja ihmiskunnan korkeimpia aatteellisia tarpeita japyrintöjä. Ja silloin me samalla entistä selvemmin oivallamme omanasemamme näihin pyrintöihin katsoen.
Tästä näkökohdasta lähtien yritetään seuraavilla lehdillä kuvaillamiten Runeberg on kehittynyt Suomen kansan runoilijaksi.
1.
Jos kohta emme tunne varsinaisten taidelahjojen syntysanoja, niinhuomaamme helposti että jo muut taiteilijan luonteenominaisuudetpaljon vaikuttavat näitten lahjojen muodostumiseen. Mutta kokemusosottaa että luonteenominaisuudet usein ovat perittyjä, ja ensimäinenkysymys on siis miten edelliset sukupolvet lienevät Runebergiinvaikuttaneet.
Isänpuolisen sukupuun tarkastaminen antaa siinä kohden varsinomituisia tuloksia.
Runoilijan isoisän isoisä oli talonpojan poika Ruotsin JämtlanninRunneby'stä — siitä nimi, joka aikaisemmin kirjotettiin ja kauanäännettiinkin Runneberg — ja hän hukkui vänrikkinä Norjantuntureilla, minne 1718 vuoden onneton sotaretki oli hänet saattanut.Hänen avioliitostaan luutnantin tyttären kanssa syntyi poika,josta tuli pappi Upsalan hiippakuntaan ja joka nai vahtimestarintyttären. Yksi näiden pojista tuli maamittariksi ja muuttinoin neljäkymmenvuotiaana Suomeen, missä hän, elettyään useillapaikkakunnilla, kuoli Vesilahdella 1803. Hänen vaimonsa oli papintytär, Ulrika Tengström, ja tästä avioliitosta syntyi runoilijan isä,joka oli laivuri, muutti Pietarsaareen ja siellä nai kauppiaantyttären.
Niinkuin näemme vaihtaa suku joka polvessa ammattia ja asuinpaikkaa,ja miltei säännöllisesti mies ja vaimo edustavat eri elämänpiirejä.Jos tästä seikasta oletammekin vain kieltoperäistä vaikutustaRunebergiin, niin tulos on sittenkin merkillinen. Arvattavasti hänei ollut perinnöksi saanut mitään semmoista lujasti juurtunuttaluonteenpiirrettä, mikä helposti syntyy suvussa, jonka jäsenet, asuenpolvesta polveen samalla paikkakunnalla, ha