Produced by Tapio Riikonen
eli
Jerusalemin viimeiset päivät
Kirj.
Jyväskylässä,
Jyväskylän kirjapainossa, 1879.
H. F. Helmisen kustantama.
Aurinko vaipui hiljaksensa Sionin vuorta ympäröiväin komeidenrakennuksien taakse, heittäen viimeisillä säteillään hohtavan loistontemppelin marmorimuureihin ja kullatuihin tornien huippuihin, kun nuoriNaomi ja hänen ystävättärensä Klaudia lähtivät pappi Sadokin asunnostaja kulkivat pienen kauniin Siloe-joen vartta. He menivät Vesiportinkautta ja tulivat uhkeaan hedelmäpuu-tarhaan, jonka itäistä reunaasaarsi Kidronin oja ja eteläistä kasteli Siloe, joka täällä yhtyiKidroniin. Täällä istuivat he nauttiaksensa ihanan illan suloisuutta jakatsellaksensa kaupunkiin pyhään, joka oli heidän edessänsä ehtoonhiljaisuudessa.
"Naomi", sanoi Klaudia, "tämä rauhallinen hiljaisuus on suloista päivänhyörinän ja pyörinän perästä! Kun isäni lähetti minun romalaisestaleiristä teidän luoksenne tänne, toivoin pääseväni hiljaisuuteen jarauhaan, mutta entisen rauhallisuuden sijassa, joka asui näiden muuriensisällä, jossa minä suurimman osan onnellisesta lapsuudestani teidänluonanne olen viettänyt, tapaan nyt ainoastaan epäsopua ja kapinaa.Rohkeuteni katoo ajatellessani näytelmiä, joita epäilemättä vieläsaamme nähdä. Kun Galilean kaupungit ovat valloitetut, niin varmaanlegionamme marssivat Jerusalemia vastaan ja mitä voivat joukkonneVespasianon sotilaille, vaikka kuinkakin urhollisia olisivat?"
"Emme teitä pelkää, Klaudia", sanoi tämä innokas juutalaisimpi ja hänenmustat säihkyvät silmänsä säkenöitsivät tätä sanoessaan, "kauniin,pyhän kaupunkimme ei milloinkaan pidä joutuman niiden villien, julmienepäjumalan palvelijoiden käsiin. Suo anteeksi, Klaudia; vaikka he ovatsinun maanmiehiäsi ja sinä olet kasvatettu heidän jumalattomassaopissansa, sanon kuitenkin sisällisen vakuutukseni ja se on, ettämeidän isäimme Jumala on puolustava meitä näitä pakanoita vastaan, eikäsalli niiden, jotka häntä eivät tunne, hänen pyhää temppeliänsäuudestaan tärvätä ja häväistä… Niin", pitkitti hän, "kohta on Hän,meidän hartaasti odotettumme, ilmestyvä kunniassa ja loistoisuudessapelastamaan lapsiansa sortajilta. Silloin pölkkyjä ja kiviä rukoilevakansa ajetaan pois ja hänen omat valitut lapsensa ijäisestikoroitetaan."
Naomin tavallisesti kelmeät kasvot kirkastuivat ja hieman punastuivatpuhuessaan näitä innostuksensa tunteita, samalla kun hän katseli yhäsynkistyvää taivasta sellaisella tunnon ilmauksella, kuin olisi hänjuuri sillä hetkellä odottanut saavansa nähdä Messian tulevan pilvissä.Juuri usko tällä ajalla kohta tapahtuvasta Messian pikaisestailmestymisestä oli sekä yleinen että lujasti juurtunut juutalaisissa,ja selvä on, että tämä luja luulo myös suuresti kiihoitti heitäkapinaan ja itsepintaiseen vastustukseen romalaisia vastaan.
Klaudia tunsi itsensä syvästi liikutetuksi ystävänsä kiihkoisestatulisuudesta, mutta piti kuitenkin hänen toivojansa paljainahaaveksimisina ja hetkisen kuluttua vastasi hän:
"Sinun villi-uskosi sokaisee ja pettää sinun ja sinä sen ohessaunhoitat hetken vaaran. Sen sijaan kun heittäyt tuollaiseen mitättömäänhaaveksimiseen, olisi kaikin voimin koettaminen isääsi, kun vielä aikaaon, jättämään tämä kaupunki ja rukoilemaan Vespasianon laupeutta.Sadok'ia pitävät viisautensa, vilpittömyytensä ja rohkeutensa tähdensuuressa arvossa sekä sinun oma kansasi että romalaiset; jos saisihänen ottamaan niin viisaan askeleen ja kehoittamaan maalaisi