E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Eino Leino
Helsingissä,Yrjä Weilin ja Kumpp.,1910.
Alkuperäinen, 18:nnen vuosisadan kauniiseen tapaan tekstattu käsikirjoitus kantaa alaotsaketta: Herra apotti Jérôme Coignardin elämä ja mielipiteet. (Julkaisijan huomautus.)
Tarkoitukseni on kertoa elämäni ihmeellisistä tapauksista. Niidenjoukossa on monta kaunista ja monta kummallista. Muistutellessaniniitä jälleen mieleeni minä epäilen itse uneksineeni. Olen tuntenuterään gascognelaisen kabbalistin, josta en voi sanoa, että hän olisiollut mikään viisas mies, sillä hänen loppunsa oli surullinen.Mutta hän keskusteli minun kanssani eräänä yönä Joutsensaarellaylevistä asioista, jotka minulla on ollut onni säilyttää muistissanija vaiva panna paperille. Nämä keskustelut koskettelivat magiaaja salaisia tieteitä, joita nykyään niin kovasti harrastetaan. Eipuhuta muusta kuin Ruusu-Rististä. [Tämä on kirjoitettu 18:nnenvuosisadan jälkipuoliskolla. (Julkaisijan huomautus.)] Muuten enollenkaan imartele itseäni sillä, että nämä kertomukseni tuottaisivatminulle erikoista kunniaa. Jotkut tulevat sanomaan, että olenkeksinyt kaikki omasta päästäni ja että se ei ole oikeata oppia;toiset taas, että olen kertonut vain mitä koko maailma tietää. Minämyönnän, että kabbalistinen viisauteni on varsin puutteellinen, sillämestarini kuoli heti oppiaikani alussa. Mutta se vähä, minkä ehdinoppia hänen taidostaan, on saattanut minut ankarasti epäilemään,että kaikki siinä on vain turhuutta, erehdystä ja mielikuvitusta.Riittää, sivumennen sanoen, että magia sotii vasten uskontoa:jo sen vuoksi minä tuomitsen sen kaikesta voimastani. Kuitenkinkatson velvollisuudekseni valaista erään kohdan tästä väärästätieteestä, ettei minua luultaisi vielä tietämättömämmäksi kuin olen.Tiedän, että kabbalistit uskovat yleensä sylfien, salamanterien,keijukaisten, gnomien ja gnomidien syntyvän yhtä katoavaisellasielulla varustettuina kuin heidän ruumiinsa on ja saavuttavankuolemattomuuden seurustelullaan salatieteilijäin kanssa. [Tätämielipidettä kannattaa eritoten apotti Montfaucon de Villars'inpieni kirja: Kertomus kabbalasta tahi keskustelemuksia salaisistaja mystillisistä tieteistä, vanhojen maagikkojen ja viisaidenkabbalistien periaatteille rakennettu. Tästä kirjasta on olemassauseampia painoksia. Minä tyydyn huomauttamaan vain Amsterdamissapainetusta (Jacques Le Jeune, 1700, iu—18, kuvia), joka sisältääerään toisen osan, mitä ei ole originaalipainoksessa. (Julkaisijanhuomautus.)] Minun mestarini sitävastoin opetti, että iankaikkinenelämä ei tule kenenkään luontokappaleen osaksi, oli hän sitten maantai ilman lapsi. Olen seurannut hänen mielipidettään, tahtomattaasettua sen arvostelijaksi.
Hänen oli tapana sanoa, että keijukaiset tappavat sen, joka paljastaaheidän mysteerionsa, ja hän piti näiden henkiolentojen kostona hraapotti Coignardin kuolemaa, hänen, joka salamurhattiin Lyonin tiellä.Mutta minä tiedän hyvin, että tällä kuolemalla, jota ei koskaan voidakyllin valittaa, oli toinen, luonnollisempi syy. Olen puhuva aivanvapaasti ilman ja tulen hengistä. Ihmisen täytyy uskaltaa jotakinelämässään, ja vaara, joka meitä keijukaisten puolelta uhkaa, onäärettömän vähäinen.
Olen koonnut innolla kunnon mestarini, hra apotti Jérôme Coignardinlausunnot, hänen, joka kuoli edellämainitulla tavalla. Hän olihurskas ja tietorikas mies. Jos hänen sielunsa olisi ollut vähemmänlevoton, hän olisi hyveel