E-text prepared by Tapio Riikonen
UNKARILAISIA SATUJA ja TARINOITA
Unkarin kielestä suomentanut
Julie Wichmann
Helsingissä,Osakeyhtiö Valistus,1919.
Satuja.
Sikopaimen.
Mustavuoristo.
Pekka ja Paavo.
Jankalovics.
Haasteleva rypäle, hymyilevä omena ja soiva persikka.
Kerskailijat.
Pyöreä kivi.
Matias kuninkaan paimen.
Pilli-Palkó.
Kaunis Cerceruska.
Tarinoita.
Ihmehirvi.
Jumalan miekka.
Sotajoukkojen tie.
Attilan maa.
Lehelin torvi.
Botond.
Sikopaimen.
Olipa kerran köyhä mies, jolla oli kolme poikaa. Ja he olivatkin niinrutiköyhiä, kuin kirkonhiiret. Milloin oli syötävää, milloin ei. Kerransanoi köyhä mies vanhimmalle pojalleen:
— Menehän, poikaseni, metsään puita hakkaamaan, ehkäpä siitä sinullesiunausta koituu. —
Poika lähtee metsään; siellä hän hakkaa puita hiki hatussa. Hänensiellä ponnistellessaan, hikoillessaan tulee sinne harmaahapsinen vanhaukko ja sanoo hänelle:
— Mitäs sinä, poikaseni, täällä ponnistelet? —
— Minä tässä vain hakkaan puita, kenties siitä minulle siunauslähtee. —
Ukko vastasi:
— Jätä tuo puunhakkuu silleen, poikaseni, ja mene kotiin. Sinunisälläsi on pieni pelto, pellolla on pähkinäpuu ja pähkinäpuun juurellakolo; kurkistakaa siihen, niin kylläpähän sieltä jotakin löydätte. —
Poika lähti kotiinsa, kertoi isälleen, mitä oli kuullutharmaahapsiselta ukolta, ja heti he lähtivät pellolle. Tosiaankin olipähkinäpuun alla suuri kolo. He kurkistivat sen sisään ja näkivätsiellä alhaalla suuren aitan, joka oli täynnä jauhoja, silavaa ynnäkaikenlaista muuta hyvää syötävää. He nostivat siitä heti ylös mitävoivat, veivät sen kotiin ja laittoivat suuret kemut. Seuraavanapäivänä köyhä mies sanoo keskimäiselle pojalleen:
— Mene, poikani, sinäkin metsään, ehkäpä sieltä sinullekin siunaustalähtee.
Lähtee sitten tämäkin poika metsään, kaataa puita, hakkaa, ja jopatulee harmaahapsinen ukko ja puhuttelee häntäkin:
— Mitäs sinä täällä ponnistelet, mene sinä vain kotiin. Sinun isälläsion pelto, pellon keskellä akaasiapuu, sen alla kellari, se on täynnäviinitynnyreitä.
Poika lähtee kotiin, kertoo isälleen, mitä kuuli. He lähtevät hetipellolle, ja tosiaan tuo harmaahapsinen ukko oli oikeassa. Oli siinäainakin sata viinitynnyriä siinä kellarissa. Hetipaikalla he avasivattapin yhdestä tynnyristä, joivat viiniä mielin määrin, vuokrasivatsitten kuormarattaat ja ajoivat viinitynnyrit kotiin.
Kolmantena päivänä sanoo köyhä mies pienimmälle pojalleen:
— No, Jankó, poikaseni, menehän sinäkin metsään, ehkäpä sinullekinsiunaus lähtee. —
Jankókin menee puita hakkaamaan, kovasti hän siellä puuhaa ja hikoilee.Mutta mikä lienee pistänyt hänen päähänsä, — äkkiä hän heittikirveensä pois: hän ei totta tosiaan rupea tässä turhaan hikoilemaan,on kotona ruokaa ja juomaa nyt muutenkin yllin kyllin. Hän sytyttinuotion, otti silavaa repustaan, pisti sen vartaalle ja rupesi sitäpaistamaan.
Hänen siinä tulen ääressä istuessaan tulee siihen se ukko ja kysyy:
— Mitä sinä tässä teet, poikaseni? —
— Silavaa minä tässä vain paistelen. Isäni lähetti minut kyllä