E-text prepared by Jari Koivisto

MURROKSESSA

Runoja

Kirj.

KÖSSI KAATRA

Tampereella 1906,
M. V. Vuolukan kustannuksella.

Tampereen Työväen Osuuskirjapaino, r.l.

SISÄLLYS:

 Iloitse sydän!
 Uudestisyntymisessä.
 Vitka vauhti —
 Työhön!
 Ennustuksia.
 Keväässä.
 Kevättulvissa.
 Luonnonlaki.
 Murros.
 Lakkolaisille.
 Yhä kidu ja kärsi.
 Yksi on totuus.
 Me kuljemme —
 Kuolonlasten laulu.
 Kaleeriorjat soutavat.
 Valitusvirsi.
 "Ollako vai eikö olla".
 Unta ja totta.
 Auliutta.
 Olkaa valveill' —
 Yö on —
 Jauhakaa orjat!
 Nyt toverit!
 Umpimähkään.
 Kummemmasta kummempaan.
 Autio torppa.
 Korven kansalle.
 Lyökää kättä, korven siskot!
 Valveille!
 Idän nainen.
 Oikeuden haudalla.
 Sota soi.
 Tulevan edellä.
 Sankareille.
 Olojen pakosta.
 Joko — taikka.
 He nauravat.
 "Nöyrry".
 "Langennut".
 Herahti kyynel.
 Miksikä?
 Sääli teitä.
 Pilli soimaan.
 Tuhka tanssii.
 Miks ihmetellään —?

Iloitse sydän!

Iloitse sydän. Suuri ihmissuku jo uuden ajan aattehesta juopuu ja orjalaumain legiona-luku kahlitsijoita karttaa, heistä luopuu

ja oman voiman, oman uskon herran he korottavat jumalaksi julki ja kiroavat sen, mi heiltä kerran tien hyvinvoinnin paratiisiin sulki.

    Nyt taivon kantta taotaan, ja työssä
    on helvetistä nousseet synkät aaveet,
    nuo, joiden voimat varttui vaivan yössä,
    ja joiden syömiin suru siitti haaveet.

    Eik' yksin haaveit', ei, vaan tuiki suuret
    ja kultakalliit ajatukset elon,
    joiss' itää ihmisonnen alkujuuret
    ja joista kysyjä saa kaiken selon.

Ja siksi sydän iloitse ja usko, ett' epäilykses tuskat lohdun saavat ja yösi ylle kohoo kaunis rusko ja arvettuvat ammottavat haavat!

Uudestisyntymisessä.

Niinkuin taivahalla tähtein on jo meidän joukon luku, valtamahti tästä lähtein on jo sorretuiden suku.

    Liehuu vaivatuiden vaate,
    punalippu mailman yli;
    kaiken kaartaa kansan aate
    niinkuin avaruuden syli.

Helähtävät hengen miekat, salamoivat sanan kalvat, kohoavat pohjahiekat, arvon saavat ani halvat.

Vitka vauhti —

    Vitka vauhti kehityksen rattaan,
    tuumaa pääse ei se kulkemattaan.
    Vuosikymmen, toinen — lyhyt hetki.
    Meill' on pitkä matka, raskas retki.

    Tulee tuskan tovi, sekasorto,
    silmäluonta painaa unenhorto,
    käydään kaukokangastusta päinkin,
    koituu takatalvi lumin, jäinkin.

    Noustaan taas ja tehdään tosityötä,
    heikompikin heiluu muiden myötä,
    pettymys on pelkkä porras uskoon,
    työ ja taisto taival huomenruskoon.

    Vitka va

...

BU KİTABI OKUMAK İÇİN ÜYE OLUN VEYA GİRİŞ YAPIN!


Sitemize Üyelik ÜCRETSİZDİR!