Näytelmällinen pikakuva 1:ssä näytöksessä
Kirj.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1900.
Ulla-täti, talon emäntä.
Keturin Aaro, Ullan sisarenpoika.
Tallus-Mikko, varakas vanhapoika.
Aina |
Aliina | Ullan palvelusväkeä.
Kalle |
Ville.
Esa.
Jussi.
Matti.
Liisa.
Kylän nuorta väkeä.
Tapaus Hämeessä.
Maalaissaunan edusta. Sauna oikealla. Perällä järvimaisema. Saunantaitse kulkee polku vasemmalle, jossa on aita, portaat ja halkopino.
Aliina (lakaisee saunan edustaa, hyräilee).
Tule illalla, ole tallella!
Saat maata mun käteni varrella.
Aina (tulee vasemmalta aidan yli, kantaen kahvipannua). Vieläkö ontikua saunassa?
Aliina. Tuskinpa sitä enään… Eiköhän tuota jo lakeinen ole niellyt.
Aina. Tässä on nyt kahvi valmiiksi keitettynä. Pannaan vaan hautumaantuonne pesän suuhun. (Menee saunaan.)
Aliina. Mitäs sinä noin suurella pannulla?… Ihanko se on täynnä?
Aina. Tottapa tietenkin. Tyhjääkös sinä täällä härppisit kaiken yötä?Ja täytyyhän sitä olla vähän vieraankin varaksi, jos joku sattuisipistäytymään.
Aliina. Oletko sinä ehkä käskenyt jonkun?
Aina (tulee saunasta). Mitäs minä ketään. Mutta kuka sen tietää mitäminkin päähän pistää. Ainahan sitä näin mallassaunalle kertyy josjoitakin.
Aliina. Mutta jos emäntä saa tietää meidän vehkeemme, niin siitä sevasta tomu nousee.
Aina. Ei ikänä kun laskee. — Saa kai nyt edes runtuviikollapikkuisen elämöidä. Kuules Aliina! (vetää Aliinan istumaan kivelle.)Kaikista meiningeistä päättäen, saamme olla tänä yönä rauhassa Ullaemännästä.
Aliina. Mitenkä rauhassa?
Aina. Saatpahan nähdä, että Tallus-Mikko kohta ilmestyy näillemaille. Niillä kahdella on aikomus huomenna mennä kuulutuksen ottoon.
Aliina. Älä nyt! Innalan emännälläkö ja Mikolla? No mutta, mitäsKeturin Aaro siihen sanoo? Se ei kuulu ollenkaan kärsivän Mikkoa.
Aina. Mitäpäs Aaro! Ei suinkaan hän tädilleen mitään voi. EikäUlla-täti anna itseänsä niin vaan komennella. Jos Aaro tulee tännesaunalle tänä iltana niin…
Aliina. Niin mitä?
Aina. Ethän sinä kerro sitä kenellekään?
Aliina. Kellekäs minä sitä —
Aina. Kai Kallekin tulee tänne, jahka ehtii.
Aliina. Taitaapa se tulla. — Menenkö sanomaan sille?
Aina. Eiköhän tuo itsekin sen vertaa älynne. No, mene vaan ja tuoyksin tein ne kahvitokeet minun kaapistani. Se, täss' on avain! Muistamyöskin ottaa sokeripalaset pöytälaatikosta.
Aliina. Kyllä, kyllä. Mutta entäs kerma? Mistäs sitä saa? En minätohdi maitokamarista —
Aina (päästelee hiuksiaan). Mene nyt vaan! Kyllä minä hankin.
Aliina (mennessään). Ota paljon sitte, kun kerran otat. Kalle niintykkää kermasta.
Aina. Ha, ha, ha! Oma kunkin hyvä; sammakonkin nuijapää.(Palmikoitsee hiuksiaan.)
Kun sinä kultani meille tulet,
Niin tule sinä aivan hiljaa,
Kulje pitk