Produced by Tapio Riikonen

KOOTUT TEOKSET III: NÄYTELMÄT

Kokkimajori — Sotaiset veljekset — Tietäjä — Aino — Kullervo —
Pohjolan häät

Kirj.

J. H. ERKKO

Otava, Helsinki, 1909

SISÄLLYS:

KOKKIMAJORI. Näytelmä yhdessä näytöksessä
SOTAISET VELJEKSET. Näytelmä yhdessä näytöksessä
TIETÄJÄ. Viisinäytöksinen runoelma
AINO. Runo viidessä näytöksessä
KULLERVO. Runomuotoinen murhenäytelmä viidessä näytöksessä
POHJOLAN HÄÄT. Kolminäytöksinen runo

KOKKIMAJORI

Näytelmä yhdessä näytöksessä

HENKILÖT:

HAUSSI.
SANNA.
SALLA, edellisten tytär.
SALMO, Sallan entinen koti-opettaja.
MEIJERHOFF, majori.
PAAVO, palvelija.
MUUTAMIA TYÖMIEHIÄ.

Tapaus eräässä Suomen kaupungissa.

Näkymö kuvaa Haussin kartanon esikäytävää, josta vasempaan katsojistaviepi ovi asumuksiin ja oikealla on puutarha; keskellä näkymöä seisoopyöreä pöytä ja sen ympärillä tuolia. Ilta-aurinko laskeumaisillaanvalaisee paikan.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

MEIJERHOFF. Sitten PAAVO.

MEIJERHOFF.
Saa nähdä konsa kypsynee tää soppa.
Kuukautta kaksi on se kiehunut,
Nyt ropina jo kuuluu kaupunkihin.
En tulta lisää enkä sammuta,
Suon padan imeltyä, hautua.
Kun tulelta se kerta temmaistaan,
Hyvältä silloin mahtaa hajahtaa.
Se sallittu, kun kestää aikansa,
Suloinen tuoksu näissä huoneissa. —
Pikentit, passarit ja palvelijat!
Miss' ovat täältä? tänne joutukaat!
Soittaa kelloa. Paavo tulee.
Iloinen herra tänne kutsu! Missä
On hellä rouva niinkuin hyacinthi?
Kas täällä suussa purppuraisen illan
Jutella hauska ois ja naurahdella.
Niin rakas mulle koko perhe on,
Ett'en voi löytää pöytää herkullista,
Johonka niin mä ihastua voin. —
Kas niin, no juokse! — tuosta voidetta
Saat nivelilles hiukan, hupakko.
Antaa Paavolle rahaa. Paavo kumartaa syvästi.
Vaan kuule! käännä vielä naamasi!
Miss' on nyt hellin, muista rakkahin
Tään jalon perheen kaikist' asujoista —
Suloinen Salla, missä hän nyt on
Sinervin silmin, kultakiharoin?

PAAVO.
Hän sairas on; hänessä yskää lie.

MEIJERHOFF.
Tuon yskän tuskan ehkä ymmärrän.
Vaan kerro, keit' on käynyt vieraita!

PAAVO.
Salassa eilen Sallaa lohdutti
Tääll' uljas Salmo.

MEIJERHOFF.
Uljas saakeli!
Vai uljas sanot!

PAAVO.
Silloin syleilivät
Niin hartahast' ett' oikein kadehdin.

MEIJERHOFF.
Voi-kirnuhun sä sotke kateutes
Ja juuston-heraan juttus hämmennä!
Mun katkeruutta tuota täytyy kuulla,
Jot' ikinä en todeksi voi luulla.

PAAVO.
Sen, luulen, todeks' uskoa jo voi,
Jost' ympäriinsä kielikellot soi. —
Syrjään.
Ja sehän totuus mua miellyttää.

MEIJERHOFF.
Vai niin! kas sepä uutta on, kas se!
Vai niin on läsnä kypsymistä keitos.

PAAVO.
Vaan teitä rouva rakastaa ja herra,
Kuin lastansa, sen voitte uskoa.
Syrjään ja koomillisesti surumielin.
On sokeut

...