E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Suom. Tyyne H.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava1902.
Osakeyhtiö Kuopion Uudessa Kirjapainossa.
Pari vuotta oli kulunut vuoden 1863—64 Tanskalle onnettomastasodasta. Silloin kolmannen joulupäivän aamuna tapahtui Rörbyssäjotakin ennen kuulumatonta. Outo, kirjavapukuinen mies, "herravoimistelun ja tanssin opettaja Sundström Tukholmasta", niinkuinhän itse sanoi, kunnioitti kylää läsnäolollansa. Ylevän arvokkaanahän astua tepasteli kadulla — mutkikkaalla, surkeannäköiselläkylänkatupahasella, jota ainoastaan välttämättömyyden pakosta sopiimainita asian yhteydessä. Vanha, isokukkainen aamutakki, jonkaetupuolella ja hihoissa oli kiiltäviä rasvatahroja ja jonka saumoistaja reijistä tirkisteli uteliaita puuvillatyppyjä, peitti hänensolakkaa, kaikin puolin moitteetonta vartaloansa. Alkuaan mustasamettilakki suunnattoman suurine tupsuineen oli hieman kallellaanoikealle, ikäänkuin se olisi tahtonut kurkistaa jalkoja, jotkavuorotellen mitä siroimmin siirtelivät kulunutta plyysitohvelipariaeteenpäin alimmissa ilmakerroksissa. Keveitä, sinertäviäsavukiemuroita kohosi pitkästä ruokopiipusta ja leijaili hänenjäljessänsä tyynessä, kuulakassa pakkas-ilmassa. Oli luonnollista,että kylän nuorin sukupolvi oli liikkeellä ja seurasi ihmeellistäaamutakkia kunnioitusta osoittavan matkan päässä. Melkein joka ovellaja portilla oli poikia ja tyttöjä kurkistelemassa ja ikkunaruutujenläpi näkyi vanhojen vaimojen ryppyisiä naamoja. Sanomattakin arvaa,että kylän joka sopessa lausuttiin mitä erilaisimpia arveluja siitä,mitä tämä uusi ilmiö ennustaisi.
Hyvin luultavaa on, että uutiset ääniaaltojen lailla leviävätilman kautta; ainakin tiedettiin jo puolen tunnin kuluttua kylässäaamutakin omistaja tanssinopettajaksi, joka edellisenä iltana olitullut kylään ja sijoittautunut majataloon. Vieläkin tiedettiin, ettähän aikoi antaa oppijakson, missä pitäjän tanssihaluinen nuorisohuokeasta maksusta saisi ohjausta tanssitaiteessa. Herra Sundströmei koskaan käyttänyt kirjallista ilmoitustapaa. Kylään saavuttuaanhän vaan pari kertaa näyttäytyi kirjavassa puvussaan kadulla —ja heti valtasi uteliaisuus ja ihmettely jokaisen, samalla kuinkaikki tanssihaluiset jalat alkoivat tahdin mukaan liikahdella.Rörbyssä oli jännitys tavallista suurempi, sillä tämä kunnon kylä eivielä koskaan ollut saanut osakseen sitä onnea, että olisi nähnyttanssinopettajan pensas- ja kiviaitojensa sisäpuolella. Pidoissa —"tanssiaisten" nimikin oli Rörbyssä tuntematon — puotettiin niinhyvin kuin taidettiin jenkkaa, valssia, kaksi-, kolmi- ja nelivuoroa,sydänparia, juutalaista ja muita vanhanaikuisia tansseja. Siinäpoljettiin lattiaa niin, että karsta katosta karisi, hypähdeltiinilmassa ja paukutettiin kengän korkoja vastakkain. Ja hauskaa olija sydämmestä se lähti — siinä määrin tietysti kuin olosuhteetmilloinkin myönsivät. Mutta tänä kolmannen joulupäivän aamuna tunsikylän nuoriso katumoikseen, että se oli jäänyt takapajulle kaikessa,mitä voi kutsua edistykseksi tanssitaiteen alalla. Muualla maailmassatanssittiin franseessia, fransieeta, "asampleeta" ja paljon muutahienoa, Rörbyssä vaan jenkkaa, ja juutalaista — miten naurettavaa!Nyt ennusti kuitenkin isokukkainen aamutakki sivistyksen auringonnousua kylälle.
Rörby on eräässä rauhaisessa Sjellannin kulmassa. Sen pohjoispuolellaon ikivanha muta- ja turvesuo, idässä ja lännessä taas suuretmetsät, jotka ikäänkuin estävät tuulen ja valon vapaata pääsyäkylään. Ikimuistoisista ajoista oli tämä kunnon kylä kunniallisineasukkaineen viettänyt rauhallista ja mukavaa eläm