Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Kauppis-Heikki
WSOY, Porvoo, 1921.
Toivon sulle Suomen nuorten apuansa antavan, voimia ja valistusta kodin hyväks kantavan.
Tyyntä järven pintaa pitkin juosta viillätti pieni höyrylaiva, tuodenjoukkoa kirkolta kotiin. Lumireen muotoiset lainerivit jäivät jäljelle,levenivät ja loiskahtelivat sitten lehtoisia rantoja vasten,peräytyivät ja loiskahtivat vielä kerran, sotkien rantaveden, jossapienet kalanpoikaset itseänsä kasvattelivat. Laiva vihelsi pitkän,kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pysähtyi Lahnaniemenlaituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysköyttä vastaanottamassa.Lahnaniemen isäntä, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivastamaihin.
—Joudettaisiinko me vähän hupia ajamaan? kysyivät laiturilla olleetrengit isännältään.
—Joutaahan nyt, sanoi Auvinen tuupaten takkinsa pielustaakiinnemmäksi, se kun pyrki aukenemaan.
Laiva viheltää tuikautti lyhyet hyvästinsä ja alkoi jatkaa matkaansa.Auvinen katseli laivan menoa, kunnes laiturille jääneet vaimot olivatmenneet ulommaksi, lähti sitten nousemaan pihaan, mutta pistäytyikumminkin vielä rannalla olevaan verkkohuoneeseen, jonka nurkkaan kätkijotain poveltaan. Sieltä hän käveli pihaan, jossa oli kotona emäntä jayksi piika. Lapset olivat menneet pellon takaa aholta marjojakatselemaan.
—Terveisiä kirkosta, sanoi Auvinen leppoisella äänellä ja alkoiheittää takkiansa.
—Kiitoksia paljon, vastasi emäntä.—Aikaisinpa nyt laiva joutuikin.
—Joutuihan se, kun ei tarvinnut käydä Pitkässälahdessa ja muutenkin onnäin tyyni.
—Saarnasiko siellä nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin mennä pyhänäarvelivat.
—Maisteri saarnasi ja kyllä siitä tulee hyvä pappi, kehui Auvinen.
—Vai hyvästi saarnasi. Mistä se olikaan tämän päivän teksti … niin,kun Vapahtaja opetti kansaa venheestä.
—Siitä juuri, todisti Auvinen.—Ja niistä verkoista ja kaloista. Kylläse puhui kerrassaan hyvästi, ei luulisi niin nuorelta mieheltä sillälailla lähtevän.
—Vieläköhän tuo saarnaa tänä kesänä.
—Ei tiedä.
—Olisi käytävä kuulemassa… Mutta sinullahan mahtaa olla nälkä,huomasi emäntä.—Käy Vappu noutamassa leipää ja voita ruokahuoneesta,minä otan keittokupin uunista.
Auvinen istui pöydän taakse.
—Nyt on niin hyvä sää, että sietää laskea verkot järveen, puheli hänkäännellessään leipäkannikkaa, jonka Vappu juuri toi.
—Väsyksissähän sinä olet nyt kirkosta tultuasi, säälitteli emäntä.—
Heittää ennen huomenna.
—Huomenna saattaa jo tuulla, enkä minä niin väsyksissä ole, kehui
Auvinen naurahdellen.
—Mihin lienevät rengitkin pistäytyneet.
—Pian minä ne viskaan tuonne niemen kupeelle vaikka Vapun kanssa.
—Kun eivät lehmät ennättäisi tulla kotiin, arveli emäntä.
—Lehmäin tulolle sieltä ollaan jo takaisin. Mene vain Vappu kantamaanverkkoja veneeseen, minä tässä vähän puraisen.
Vappu katsahti salavihkaa kumpaisenkin palveltavansa silmiin ja lähtiulos.
—Enpähän muistanut sanoa, ettei kanna niitä harvoja verkkoja, sanoi
Auvinen ja riensi pala suussa perästä.
Po