Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Suomentanut
Maija Halonen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1915.
Själlannin koillisella rannikolla, noin puoli peninkulmaaGilleleijestä, on Sjöborgin kylä. Usein sattuu täällä lapion- jaaurankärki kilahtamaan vanhojen rakennusten peruskiviin, ja täällänäkee jätteitä kivitetyistä kaupunginkaduista, joiden nimiä eikukaan enää muista, ja joilla nyt vilja itää ja karja käyskenteleelaitumella. Vielä kolmannentoista vuosisadan loppupuolella olitäällä pieni kauppakaupunki, joka oli rakennettu ikivanhan Sjöborginraunioille. Mäen töyrällä, melkein umpeen kasvaneen Sjöborgjärvenkaislikossa, on vielä maassa jätteitä ikivanhoista harmaakivimuureista.Täällä oli ennen vahva ja hyvin varustettu Sjöborgin linna, missäkolmannellatoista ja neljännellätoista vuosisadalla säilytettiin kaikkitärkeät valtiovangit. Sitä kohtaa, mille linna oli rakennettu, ympäröisiihen aikaan järvi joka puolelta, muodostaen siten luonnollisetvarustukset, joten kaivetut linnanhaudat olivat tarpeettomat. Linnaaympäröivät maavallitukset; se oli rakennettu suurista, louhituistaharmaakivistä ja varustettu vahvalla neliskulmaisella tornilla, missävaarallisimmat valtiovangit säilytettiin. Syvässä tornikellarissa oliilma ummehtunutta ja pilaantunutta, eikä sinne tunkeutunut ainoatakaanvalonsädettä; mutta tornin ylin vankilahuone sai ilmaa ja valoapienestä, pyöreästä ristikko-ikkunasta, joka oli kahdeksantoistakyynärän korkeudella maasta. Tässä ylimmässä tornihuoneessa vartioitiinvielä vuoden 1295 loppupuolella Stig-marskin liittoutuneisiin kuuluvaahuomattavimpaa osanottajaa: mahtavaa ja levotonta arkkipiispa JensGrandia. Hänet oli vangittu kuningas Eerik Menvedin alaikäisenä ollessaosallisuudesta Eerik Silmänräpyttäjän murhaan, sekä lainsuojattomienkuninkaanmurhaajien suojaamisesta.
Tällä vaarallisella papilla oli paljon liittolaisia Tanskassa, sekämahtavia ystäviä niin hyvin Euroopan maallisten ruhtinaiden joukossakuin paavillisessa hovissa. Tuon kuuluisaksi tulleen Veilesäädöksen:Cum ecclesia Dacianan [Tanskan kansalaiset; ensimäiset sanatsäädöksessä, jolla se vahvistettiin] mukaan: mistä muuten oli johtunutniin paljon haitallisia riitaisuuksia kuninkaan ja Tanskan papistonkesken, täytyi rangaista kansaa ja maata interdiktillä, jolloin kokomaassa jumalanpalvelukset kiellettiin heti kun kuningas tai maallinenoikeus vangitsi jonkun piispan. Tätä säädöstä ei kuitenkaan ollutnoudatettu arkkipiispa Grandia vangittaessa. Ei ainoastaan rakkausisänmaahan tai pelko sen jumalattomuuden, yleisen turvattomuuden jasekasorron seurauksista, jonka tämänlainen rangaistus aiheuttaisi, vaanmyöskin peläten kansan suuttumusta ja maallista valtaa, oli suurinosa Tanskan papistoa lähettänyt anomuskirjoituksen paaville, missä herukoilivat tämän tuhoatuottavan rangaistuksen peruuttamista. Kirkkojensulkeminen olisi papistolle itselleen ollut mitä vaarallisinta aikana,jolloin kuninkaanmurhan tuottama suuttumus ei vielä ollut laimennut, jakansan ärsytetyt intohimot niin usein puhkesivat väkivaltaisuuksiin javerisiin temmellyksiin. Tämä tärkeä asia oli kauan aikaa ratkaisematta.Jumalanpalveluksia jatkettiin tavallisuuden mukaan; mutta yleisestipelättiin, että ellei arkkipiispaa pian vapautettaisi paavi panisiinterdiktin täytäntöön: jolloin mitä suurin onnettomuus kohtasi maata.
Kuningas