Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen
Kirj.
Daniel Defoe
Suomentanut Samuli S.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomen kielellä
Kustannusosakeyhtiö Otavan kustantamana 1905.
Ensimmäinen luku
Robinsonin syntyperä. — Halu merille. — Vanhempain varoitukset. —Käynti Hullissa. — Lähtö merelle. — Myrsky. Haaksirikko. — Eivieläkään kotia.
Synnyin vuonna 1632 Yorkin kaupungissa Englannissa. Bremenistäkotoisin oleva isäni oli ensin asettunut kauppiaaksi Hulliin, päässytsiellä varoihinsa ja siirtynyt sittemmin Yorkiin, jossa hän viettihiljaista elämää. Siellä hän meni naimisiin äitini kanssa, joka oliomaa sukua Robinson ja jonka mukaan minä sain nimeni. Sukunimemme oliKreutznaer, mutta koska Englannissa nimiä käännellään ja väännellään,niin tuli meidän nimeksemme Crusoe, ja niinpä nyt itsekin nimenikirjoitan.
Minulla oli ollut kaksi veljeä. Toinen palveli everstiluutnanttinaenglantilaisessa jalkaväessä ja kaatui Dunkerquen taistelussa. Toinenoli jo aikaisin lähtenyt kotoa maailmalle; en ole hänestä milloinkaanmitään kuullut, eivätkä vanhempammekaan saaneet hänestä sen jälkeenminkäänlaisia tietoja.
Isä, vanhan kansan miehiä, oli kouluttanut minua, kolmatta poikaansa,säätymme mukaisesti. Hän halusi minusta lakimiestä, mutta minunmieleni — jo aikaisin täynnä kaikenlaisia haaveiluja japilventavoitteluja — paloi kovasti merille. En ottanut kuuleviinkorviinikaan isän neuvoja, en äidin rukouksia enkä sukulaistenvaroituksia. Minulle oli jo mennyt veriin tuo kovan onnen mielihalu,joka vastustamatta veti minua ankaria koettelemuksia kohti.
Kerran taas isä kutsui minut huoneeseensa, josta hän kovaltaleiniltänsä ei päässyt mihinkään. Siellä hän sitten ystävällisesti jasamalla vakavasti otti puheeksi omituisen mielihaluni ja pyrkimykseni.Hän selitti minulle varsin vakuuttavalla tavalla, kuinka muille mailleseikkailemaan pyrkivät ainoastaan ne, jotka taloudellisesti ovat aivanrappiolla, ja ne, jotka ovat hyvin varakkaita. Kotoa ja pois omastamaasta he tahtovat päästäkseen aivan tavallisuudesta poikkeavia teitämyöten rikkauteen tai kunnian kukkuloille. Moiset yritykset olivatisän mielestä minulle sekä liian halvat että liian korkeat.
— Sinä olet keskisäädyn lapsia, puheli hän, — ja minä olen pitkänelämäni aikana kokenut, että keskisääty se juuri on paras kaikista: eisiinä ole alhaisen säädyn raskasta raatamista vaikeine vastuksineen jamonine murheineen, eikä sitä toiselta puolen kalva ylhäisen säädynylpeys, mässäys, kunnianhimo ja kateus. Tämän keskisäädynonnellisuutta kaikki kadehtivat, ja moni kuningaskin, korkeataasemaansa tuskitellen, soisi olevansa juuri tuossa keskivälissä. Senonnellisuuttahan todistaa sekin viisas mies, joka rukoili Jumalalta:Älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta.
Hän selitti edelleen, kuinka minun ei ole pakko lähteä maailmanmarkkinoille epävarmaan leivänhankintaan. Hän pitäisi huolta siitä,että murheitta saattaisin valmistua hänen ehdottamaansa ammattiin. Häntekisi kaiken voitavansa auttaakseen ja kannattaakseen minua, joskotona pysyisin, mutta jos pois lähden, hän ei millään muotoa tahdoedistää minun syöksymistäni turmioon. Niin hän oli varoitellutvanhintakin poikaansa lähtemästä sotaan Alankomaihin, mutta sinnepätämä vain läksi ja sodassa sai surmansakin.
— En minä, virkkoi isä vihdoin, — en minä lakkaa sinun puolestasirukoilemasta, mutta sen sanon, että jos toteutat mielettömän aikeesi,ei Jumala anna sinulle siunaustaan, ja joskus, kun olet y