Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Niilo Kivinen
Pohjalainen, Vaasa, 1891.
Kun on kysymys kirjailija, toimittaja Niilo Kivisen yli satavuottavanhan pienoisromaanin 'Vanhoillinen' tekstin uudelleenkirjoittamisesta, lienee muutama sana lukijalle saatteeksi paikallaan.
Niilo Kivinen on kirjoittanut kaksi muutakin pienoisromaania: 'TuppelanKalle ja Koturi-Heikki' ja 'Aholan asukkaat'. Kun Lehtimäki-seura onmetsästyksen jälkeen löytänyt edellämainitut romaanit, on niistä otettunäköispainokset samojen kansien väliin toistakymmentä vuotta sitten.
'Vanhoillinen' romaanin käsikirjoituksen on arkistosta löytänyt entinenlehtimäkeläinen, opettaja Ahti Vallinmäki. Vanhoillinen on julkaistuvuonna 1891 Vaasassa ilmestyneen sanomalehti Pohjalaisenalakertapalstalla, sen novelliosastossa. Niilo Kivinen on toiminutsaman lehden toimittajana. Lehti on mikrofilmattu jälkeenpäin. Filmiltäotetut monisteet olivat hyvin heikkoja. Lehdet ovat olleet hyvinhuonokuntoisia tai filmit ovat säilyneet huonosti. Niistä ei ollutmahdollista ottaa näköispainosta, vaan ne oli kirjoitettava uudestaan.Suuri osa lehdestä otetuista kopioista oli luettava pöytälampussaolevan suurennuslasin kautta. Muutamia lauseita kirjan loppusivuiltajäi selvittämättä sittenkin.
Vanhoillinen kuvaa hyvin elävästi 1800-luvun lopun elämää. NiiloKivisen huomiot kanssaihmisistä ja asioista eivät ole perustuneetarkistoihin säilöttyihin tietoihin, vaan hän on kirjoittanut siitäajasta, jota hän on itse elänyt. Esimerkiksi kansakoulun perustaminenon ollut Lehtimäellä, ja varmaan hyvin monissa syrjäseudun kunnissaympärilläkin, hyvin samanlainen kuin Kivinen kuvaa. EsimerkiksiLehtimäellä on ensimmäinen kansakoulu aloittanut toimintansa samanvuoden syksyllä kuin tämä kirja on julkaistu Pohjalaisen alakerrassa,ja naapurikunnissa samoihin aikoihin.
Kirjan sanat, lauseet ja virkkeet on kirjoitettu alkuperäisessä asussa,mikäli joka sanasta vain on saanut selvän. Tekstin kappaleasua onmuutettu paremmin vuoropuhelumaiseksi, niin kuin kirjoissa yleensä.Sanomalehden palstalle ne on ahdettu hyvin tiiviiseen. Välimerkitystäon täydennetty luettavuuden parantamiseksi, eivätkä kaikki välimerkitole näkyneetkään kopioissa. Teksti muuten on sanasta sanaan NiiloKivisen tekstiä.
Kun ajattelee aikaa Niilo Kivisen ajoista 1800-luvun loppupuolelta,jolloin kansakouluja alettiin perustaa näille syrjäseuduillekin, onkehitys yhteiskunnallisesti ja varsinkin teknisesti ollut valtava.Useimmilla ihmisillä oli silloin ainakin välttävä lukutaito kirkon jakiertokoulun opetuksen ansiosta, mutta kirjoitustaito oli vieläharvinaisuus. Useimmat asiakirjat allekirjoitettiin puumerkillä. Tänäpäivänä käsinkirjoitus ja kirjoituskonekin on jäämässä sivuun, japääosa teksteistä kirjoitetaan tietokoneella, niin tämäkin 'uusi'käsikirjoitus annetaan kirjapainolle tietokoneen levykkeellä.
Toivon lehtimäkeläisen kirjailijan Niilo Kivisen kirjan parissamielenkiintoisia tutustumishetkiä 1800-luvun loppupuolen asioihin jaasenteisiin.
Lehtimäellä 21. huhtikuuta 2001
Tuomo Puumala
Hän on asunut talonsa niin, että se on parasta paikkakunnalla. Kylmäänmetsään on aukon raivannut, sai saunan kokoonpannuksi ja asui siinävaimonsa kanssa ensimmäisen kesän ja puoliväliin seuraavaa talvea,jolloin valmistui vähäinen tupamökki. Siinä sitä sitten asuttiin,kunnes kymmenen vuoden päästä valmistui komeanlainen tuparati. Muutakar